Vesa Sirén kirjoitti ylläolevalla otsakkeella runsaat viikko sitten artikkelin, jossa väitetään, että orkestereihimme ei saada kotimaasta enää tarpeeksi osaavia muusikoita.

Hesarin keskustelupalstalla heitellään kovasti kommenttia suuntaan jos toiseenkin. Kannattaa lukea artikkeli ja siitä käyty keskustelu.

Varmasti osa totuudesta on, ettei kaikkiin soittimiin riitä niin taidokkaita soittajia kuin orkesterien nykytaso vaatisi. Työ on rankkaa, osaamisen yleistaso on noussut, palkkataso ja siten ammatin houkuttelevuuskin pienenemässä.

Ei ole ollenkaan huono asia, että myös muualta saavutaan suomalaisten orkesterien koesoittoihin, onhan myös suomalaisia orkesterimuusikoita maailman muissa orkestereissa töissä.

Huolestuttavampaa sen sijaan on, että koulujen taideaineitten opetuksen määrällä ei pystytä opettamaan edes yleissivistykseen kuuluvia asioita taiteista lapsille.

Miten nämä asiat liittyvät musiikkiopistoihin?

Lahjakkuuksien määrä on viiden miljoonan kansassa pieni. Musiikkiopistojen tehtävä on antaa hyvä pohja ammattilaiseksi pyrkivälle, mutta myös elämänikäinen musiikkisuhde tavalliselle soiton harrastajalle.

Siksi musiikkikasvatuksen sisältöjen tarve monimuotoistuu parasta aikaa valtavasti. Musiikin harjoittamisella kehitetään eri aisteja, motoriikkaa, keskittymis- ja hahmotuskykyä etc. Tästä musiikin välineellisestä hyödystä voi nauttia kuka vain. Saaden samalla unohtumattomia elämyksiä.
 
Musiikin harrastamisen pitää olla mielekästä, innostavaa, palkitsevaa, mielikuvitusta ruokkivaa ja kiinnostavaa. Meidän musiikin opettajien on osattava tehdä musiikista sellaista joka päivä.

Se todellinen haaste on siis tehdä musiikin harrastus kaikille mielenkiintoiseksi ja mahdolliseksi.
Massasta löytyvät myös kultahiput.