SML:n kevätpäivät järjestettiin tänä vuonna Ylivieskassa. Paikkakunta herättää minulle monia muistoja, sillä siellä opettelin musiikkiopiston rehtoriksi runsaat kymmenen vuotta sitten. Helsingissä koko ikänsä asuneelle nuorelle miehelle keskelle Pohjanmaata muuttaminen ja uuteen ammattiin astuminen oli hyppy tuntemattomaan.

Onnekseni minut otettiin hyvin vastaan, opettajat olivat tukenani ja pieni kaupunki erilaisine ihmisineen antoi monta hienoa kokemusta musiikkiopiston lisäksi niin puhallinorkesterin kuin kuoronkin kautta. Oli todella upeata tavata vanhoja tuttuja kymmenen vuoden jälkeen ja, huomata kuinka paikkakunta on kehittynyt saleineen ja toimintoineen.

Itse kevätpäivien ohjelma oli mielestäni taas kerran mainio. Sopivassa suhteessa sisältöjä ja struktuureja. Informaatio SML:n hallituksen ulkopuoliselle on varmaankin merkittävä. Musiikkikasvatus elää tällä hetkellä murrostilassa, uusi TPO-liitto puhuttaa ja laaja oppimäärä peilaa itseään muuttuvaan yhteiskuntaan je sen haasteisiin.

Tällä kertaa itselleni SML:n päivien sisältö jäi taka-alalle. Minulle päällimmäiseksi nousi muisto Ylivieskasta ja niistä kollegoista, soittokumppaneista, päättäjistä ja vanhemmista, joiden kanssa sain kasvaa taiteen organisaatiohallinnon ammattilaiseksi runsaan kolmen vuoden hienon periodin. Kiitos.