Rakas päiväkirja!

Minulla on ollut monipuolinen viikko.
Mahdatkohan arvatakaan, mitä kaikkea minulle on tapahtunut?
Kerronpa sen sinulle tässä.
 
Torstai alkoi vanhempainillan päivittämistöillä ja johtokunnan kokouksen pöytäkirjan viimeistelyllä sekä niistä tulleiden asioiden eteenpäin hoidolla. Toimistossa oltiin kaikki tyytyväisiä keskiviikon tapahtumien kulkuun ja päivä kului muutenkin  siivillä.

Perjantaina oli kiva huomata, että ehdin purkaa viikolla kasautuneet työt ennen viikonloppua. Anniina ja Jenni tulivat ja pidettiin ABBBA-palaveri. Joulukuun konsertti pidetään 4.12. Kinaporin palvelukeskuksessa. Toiset jatkoivat vielä Mini-ABBBA-matskun kopiohommilla. Iltapäivällä yhteissoittojen tilalla harjoiteltiin saksofonistien, trumpetistien ja pasunistien Irti-ryhmän kanssa Panoramassa.

Leinosen Minnan opistolla vetämä jooga oli jätettävä väliin. Oli käytävä meillä perjantaisin teoriaa opettavan vaimoni Hanna-Maijan kanssa kotona, koska Lastenmusiikkiorkesteri Ammuu! oli sopinut virkistysillan. Ammuu! kävi syömässä, hohtokeilaamassa ja karaokessa huutamassa. Hauskaa oli.

Sunnuntain äänestyspäivänä oli mieli vähän kuin ilmakin. Jaksettiin kuitenkin uurnille. Ehdokkaan valinta ei ollut helppo, sillä oman opiston oppilaiden vanhemmissa oli kolme ehdokasta, rehtorikollegoissa kaksi ja muusikkokollegoissa toiset kaksi. Yksi pääsikin läpi, vaikka juuri hänelle en ääntäni antanutkaan. Uskon, että he kaikki tekevät työtä musiikkikasvatuksen puolesta.

Maanantai oli mahtavaa Irti-hulinaa! Roudattiin Päivin ja Lean kanssa Temppeliaukion kirkkoon tarvittavat soitinarsenaalit ja rekvisiitat ennen harjoituksia. Irti! kuulosti jo nyt mielenkiintoiselta sointimassoineen ja on varmasti monille aivan erityislaatuinen ensitutustuminen systemaattisen improvisaation maailmaan. Olemme tekemässä ainutlaatuista produktiota!

Opetuspäiväni on maanantai, mutta soittotunnit oli peruttu Irtijuttujen vuoksi. Illalla oli kuitenkin vielä ABBBAn harjoitukset ja ryvin Temppiksen jälkeen toimistossa saamatta mitään aikaiseksi.

Tiistaina oli viimeinen kehityskeskustelu. Sovittiin luottamusmies Helin kanssa palaveri ensi viikolle. Piipahdin iltapäivällä Sandelsissa tutustumassa soitinkarusellin lapsukaisiin. Illalla kotiin kävellessäni katselin Oopperan amfilla hämärän kelmeässä valossa liikkuvia möykkyjä. Laskin viisitoista. Kastuin läpimäräksi. Mihinkähän villikanit menevät sateella?

Keskiviikko oli neuvottelupäivä Ebeneser-asioissa. Moni aikatauluihin vaikuttava asia on järjestynyt meille mukavalla tavalla. Pian voimme tehdä hyvän remontti- ja muuttoaikataulun ensi kesä-elokuuksi. Aikataulut olisi hyvä saada valmiiksi tässä kuussa, jotta saa remontin tarjouskierrokset vedettyä ja tarkistettua ennen vuoden loppua. Ongelmallista on, että salin ilmastointiasiaa ei voi päättää ennen kuin kaupungin ratkaisuista on tarkempaa tietoa. Vuoden vaihteessa selviää myös, saadaanko remonttiin OPM:ltä rahoitusta.

Paniikki iski, kun huomasin, että iCal-kalenteriohjelmani oli lauennut. Onneksi sain asennettua sen uudestaan enkä menettänyt tietoja. Ehdin ilokseni muutaman taukoviikon jälkeen Asanaan joogaamaan. Joogasta tulee niin paljon parempi olo, että päätin pitäväni kiinni siitä, enkä anna muiden asioiden verottaa sitä. Oli ihanaa höpöttää vaimon kanssa ennen nukahtamista, vaikka univelkoja taitaa olla vähän liikaakin.

Tänään torstaina toimistopalaverissa menikin muutama tunti, sillä Ebeneseriin muutto, Irti!- ja Triolin työllistävät voimallisesti meitä normaalien rutiinien ohella ja asiat on puhuttava kirkkaiksi yhdessä. Irti!-tiedotus ja Triolin mainosmyynti alkavat painaa päälle.

Saatiin Antin ja Jukan kanssa sovittua alustavasti Eben atk-asioiden kartoituspalis ensi viikolle. Ilmarin fagotistien kanssa pidetään yhteinen joulukonsertti 12. joulukuuta.

Eilisten neuvotteluiden uutiset on raportoitu johtokunnalle pitkällä sähköpostilla ja lukuvuosikertomuksen esipuhe odottaa. Onneksi sain siihen idean talouspäälliköltämme Lealta, kun vitsailimme toimistopalaverissa kunnon töistä ja innovatiivisuuden vaatimuksesta.

Tänään jää oma soittoharjoittelu, ei ehdi millään. Jos ei ota sille aikaa aamupäivän aikana, niin ei sitten pysty enää irtautumaan. En taida myöskään jaksaa enää illaksi Tapiolaan EMO:n konserttiin, jonka yhteydessä Veijolan Timolle myönnetään musiikkineuvoksen arvonimi. On ehkä kuitenkin arvokkaampaa syödä yhteinen iltasalaatti vaimon tullessa kotiin muskaritöistä LMO:sta.

Tällainen viikko tällä kertaa, heihei.