Meillä oli eilen mielenkiintoinen keskustelu opettajaneuvoston kokouksessa. Esityslistan kohdan pitkän tähtäimen suunnitelmia olin alustanut pienin ranskalaisin viivoin. Niiden on tarkoitus aloittaa arvokeskustelu, jonka perusteella voimme tarkistaa ja päivittää opetussuunnitelmat parin vuoden sisällä.
Ranskalaiset viivat olivat:
-muskari?
-pääsytestit?
-valmennus?
-opetustarjonta?
-vähemmistöjen huomioiminen?
-painotukset?
-OPSin tarkistukset parin vuoden kuluttua
Tarkoitus oli, että keskustelu saa rönsyillä ja kyllä se rönsyilikin!
Pääsytestit herättävät aina keskustelun ja aihe valtasikin aimo ajan tämänkertaisesta. Oli selkeää, että pääsytestejä pidetään valtavan tärkeänä; halutaan olla oikeudenmukaisia ja saada mahdollisimman hyvä oppilasaines esille.
Osa opettajista myös kyseenalaistaa testit, mutta parempaakaan tapaa ei ole tarjota vaihtoehdoksi nykyisessä systeemissämme. Rahoitusmallin eli julkisen tuen puutteen vuoksi kaikkia halukkaita ei voida ottaa harrastusta aloittamaan.
Julmana myös pidetään joissakin opistoissa käytäntönä olevaa tapaa aloittaa soitinvalmennus ryhmässä. Valmennusoppilaat joutuvat parin vuoden kuluttua uudelleen pyrkimään ja ne, jotka eivät selviä pääsytesteistä, karsiutuvat opetuksen ulkopuolelle.
Tulkintani mukaan keskustelussa nousi esille selkeästi opettajakunnan yhteinen arvoperusta, jossa musiikkiopiston tehtävä on opettaa lahjakkaita, muusikoksikin potentiaalisia oppilaita, vaikka itse muusikoksi ei ryhdyttäisikään.
Opetusministeriön asettamien perusteiden mukaisten opetussuunnitelmien paine koetaan voimakkaana ja kovana haasteena jos oppilaalla ei ole musiikillisia tai motorisia kykyjä.
"Tulos tai ulos" ei ole kuitenkaan se mitä halutaan.
Toinen keskustelussa esiin noussut arvoperusta on hyvin humaani. Kasvaminen nuorena, joka saa elämänikäisen harrastuksen ja sisällön musiikista on tärkeä päämäärä. Lapsen psykofyysisen, turvallisen aikuiseksi kasvun tukeminen koetaan voimakkaana. Yksilöt halutaan ottaa ja otetaan huomioon yksilöinä.
Asetelma koko musiikkikasvatuksen kentässä on selkeä. Musiikkiopiston oma paikka on olemassa ja tämä tontti on vielä kerrassaan mainiosti hoidettu.
Musiikkiopiston tehtävä ei ole antaa vähän kivaa aikaa ihmisille, jotka haluavat kerran viikossa musiikkihetken, mutta eivät ole valmiita tavoitteelliseen etenemiseen ja kotitöihin. Musiikkiopistossa ei myöskään anneta musiikkiterapiaa tai pidetä toivelauluiltoja. Nämä tehtävät kuuluvat muille.
Onneksemme näitä muita harrastamisen muotoja tarjoavat toiset tahot, koska myös ne ovat todella tärkeitä musiikkiharrastuksen muotoja. Toivonkin, että niiden arvo tunnustetaan samoin kuin ne arvot, jotka ainakin itse tiedostamme.
Musiikillisen, henkisen kehityksen ja itsensä voittamisen kulttuurin.
