Tämän päivän Hesarin mielipidekirjoituksissa oli kirjoitus musiikin ja tanssin opetuksen rahoituksesta Suomessa. Melko kärkevästi Tanssikeskuksen rehtori Taina Schorin-Keltto vertasi musiikin ja tanssin rahoitusta. Kirjoitus oli otsikolla "Tanssin pitää saada sama rahoitus kuin musiikinopetuksenkin". Teksti vaikutti musiikinopetuksen vastaiselta, mutta en halua uskoa, että siitä olisi ollut kyse.

Tosiasia on, että musiikin saama julkinen tuki on enemmän kuin muussa taiteen perusopetuksessa. Eri taiteenlajeilla on erilainen ikä ja historia, siitä johtuu myös eriarvoisuudelta vaikuttavat seikat. Nuorella ei ole samoja etuja ja oikeuksia kuin täysikasvuisella. 

Musiikinopetuksen perinne Suomessa on vankka ja sen historia alkaa jo viime vuosisadan puolelta. Musiikinopetus on organisoitunut samaan aikaan, kun hyvinvointivaltiotamme on rakennettu ja musiikinopetuksen puolesta on siilloin tehty hyvää työtä. Kiitos niille monille edellisten vuosikymmenten kollegoilleni, jotka ovat tehneet tämän eteen töitä. Tätä vastaava työ ollaan vasta aloitettu muissa taiteenlajeissa.  

Toivon, että tanssikeskuksen rehtori ei vertaile tosissaan sitä, että kirjoitti myös järjestävänsä opetuksensa halvemmalla. Näin varmaankin on. Mutta onkin jo oltava asiantuntija, että uskaltaa kurkistaa sisälle oppilaitoksen huoneisiin ja katsoa mitä siellä tapahtuu. Halpa ei ole aina sama kuin hyvä.

Tanssinopetuksessa ryhmäopetus on hyvä opetusmuoto, kun valtionosuutta saava musiikinopetus antaa ensisijaisesti yksilöopetusta. Ryhmäopetus sopiikin tanssiin, mutta musiikissa soittimen yksilöllistä ohjausta on totuttu arvostamaan. Se on myös taannut laadun, kun olemme synnyttäneet Suomen maineen musiikkimaana.

Laatu syntyy siitä, että rahoittaja tietää mihin rahat kuluvat. Rahoitusta varten täytyy olla opetussuunitelmat, organisatorinen osaaminen, järjestelmät ja arviointimenetelmät sekä kyky tehdä selvitykset ja valvoa näitä asioita. Muiden taiteenlajien kannattaa ottaa esimerkkiä musiikin perusopetuksesta ja kokemuksista tältä puolelta.

Helsinki on kulttuurin rahoituksessaan monien haasteiden edessä. Kulttuurisesti moniarvoinen ja suuri kaupunkin on pirstaleinen ja sinne mahtuu todella paljon erilaisia toimijoita monista alakulttuureista maamme suurimpiin taidelaitoksiin.

Helsingin kulttuurikeskus onkin tekemässä uusia strategioita ja kyselee myös kentän toiveita. Tämä onkin varmaan yksi kirjoittajan motiivi saada lisää huomiota tanssille, mikä toki hänelle suotakoon. Itse soisin kulttuurikeskukselle aimo annoksen lisärahoitusta kaikkeen sen toimintaan, josta sitten voitaisiin antaa myös taiteen perusopetukseen.

Myös minä toivon muille taiteenlajeille lisää julkista rahoitusta. Tanssi on eritäin tärkeä taidemuoto ja hyvässä nousussa. Olen ilokseni saanut seurata erittäin osaavaa ja laadukasta tanssinopetusta, viimeksi Isto Turpeisen opastuksella. Toivon siltikin, ettei rahoitusta muihin taiteisiin lisätä musiikin kustannuksella vaan musiikki esimerkkinä. 

Uskon, että taiteen perusopetuksen kentällä halutaan kaikkien voivan hyvin ja vältetään kirjoituksessa esiintynyttä vastakkainasettelua. Taiteen perusopetuksesta ja eri taiteiden opetuksesta saa asiallista lisätietoa Taiteen perusopetusliiton verkkosivulta www.artsedu.fi. Siihen kuuluvat kaikkien taiteenlajien edustajat ja sillä on näkemys taiteenlajien yhteisestä kehittämisestä. Yhdessä, toisiamme tukien.