Virvatulet
eli aarnivalkeat ovat tulia tai valonlähteitä, joita havaitaan yleensä pimeässä asumattomilla alueilla lähellä maan- tai vedenpintaa tai aivan pinnassa. Joidenkin virvatulten kerrotaan hyppelehtivän, vaappuvan tai huojuvan, tai jopa liikkuvan paikasta toiseen. Kerrotaan usein, että virvatulet katoavat tai eteentyvät kauemmas, kun niitä lähestyy.
Suomessa uskottiin, että aarnivalkean alla saattoi olla aarre, jonka arvometalleja aarteen haltija kiillotti tai puhdisti liekillä. Aarrekätköä vartioi aarniksi kutsuttu haltia. Virvatulien uskottiin palavan aarnihaudoilla varsinkin juhannusyönä. Silloin ne ilmoittivat aarteen sijaintipaikan.
Taiteen perusopetusliiton Virvatulihanke on taideopetusta antavien oppilaitosten itsearviontia helpottava työkalu. Opistossamme harkitaan, lähdemmekö korvaamaan sillä nykyisiä tapojamme vai harkitsemmeko nykyisiä tai joitain muita tapoja pitää yllä opistomme itsearviointia. Lisää hankeesta.
Kiitokset ystäville!
Monet kiitokset ystäville opettajayhdistys Virityksessä. He jaksoivat kantaa kortensa kekoon ja pyörittää ystävänpäiväviikon puffettia konserttien kanssa ystävänpäivänä ja eilen. Tunnelma oli käsinkosketeltavan hieno ja minusta tuntui mahtavalta nähdä, kuinka suuri vaikutus sillä oli kaikkiin talossa kävijöihin. Uskon, että tällainen hyvähenkinen yhdessäolo antaa valtavasti kaikille osallisille. Siispä vilpitön kiitokseni omasta, perheen ja opiston puolesta!
On aika siirtyä talvilomalle. Ainakin minulle se on tervetullut, koska aika kivan kirpsakkaa toimintaa on kevätlukukautemme tähän asti ollut. Pääsen samalla myös nauttimaan hiukan enemmän laatuajasta perheeni kanssa, sillä talviloma jälkeisen viikon 27.2.-2.3. pidän isyysloman viimeiset päivät.
Toivotan kaikille raikasta ja reipasta talvilomaa!
