Lauantaina sain hätäsoiton kotiini. Talousvastaavamme Lea Einiö ilmoitti, että opistomme toimipisteessä Ebeneser-talossa hälyt olivat pärähtäneet soimaan. Kitaransoiton tuntiopettajanamme toimiva Osmo Palmu oli hädissään, sillä hälyttimistä lähtevä melu ei ole ihan pieni vaan kuuluu pitkälle ulos. Hälytyskellon kanssa kilpaa soittamisessa jää ainakin voimakkuudessa helposti tappiolle.

Huomiota herättämäänhän ääni on tarkoitettu. Kohta soitti myös popjazz-laulunopettajamme Hanna Hurskainen samasta syystä. Kilpalaulantaan ei kannata lähteä. Jatkoin itse soittoja puhelimitse ja kerroin asiasta talon omistavan Ebeneser-säätiön isännöitsijä Esa Siljamäelle ja toiminnanjohtaja Taina Sillanpäälle. Hätää ei ollut, vaan lauantai-aamun sallittu liike oli laukaissut hälyt.

Kerta oli ensimmäinen talossaoloaikanamme. Uuden toimijan, virolaisen lastentarha Annin perjantaisten avajaisten jälkeen hälyt oli kytketty päälle. Ohjelmoinnissa oli kuitenkin virhe ja hälyt kytkeytyivät päälle päiväsaikaan. Saimme siis aikaan paljon hälyä turvasta.

Sattuneesta tulee hyötyä takautuvasti, sillä nyt hälytykset, niiden ilmoittamisvastuut ja toiminta niiden lauettua tulee tarkistettua talon kaikkien käyttäjien kanssa. Se on järkevääkin, koska talossa on varsin todennäköisesti siinä pitkään toimivat asukkaat.

Turva-asia on sekin, että palotarkastus pidetään kuun lopussa. Uusi palotarkastaja on kuulemma tiukka, ja pelastussuunnitelmamme on vielä monelta opettajalta lukematta. Jos et, opettajakollegani, ole sitä tehnyt, käytä puoli tuntia aikaa ja lukaise se läpi opehuoneessa ja kuittaa lukeneesi. Muuten saadaan aikaan paljon turhaa hälyä.

Toisenlaista ääntä on Minna Leinosen radiofonisessa teoksessa Äiti-iäti. Mukana esityksessä on opesitoltamme myös Helmi Laine ja lapsikuoro Tinttaralla Sari Norjan johdolla. Teoksen voi vielä kuunnella Areenassa.

Mainitsin myös kuukausi sitten yhteistyöstä YLE:n kanssa. Roosa Kallionpää ja Ellie Oijala ovat ensimmäisiä toimittajiamme tässä projektissa. Nuoret kertovat ylen linkissä tapaamisestaan säveltäjä Veli-Matti Puumalan kanssa hänen vastikään RSO:n kantaesittämän Rope-teoksensa johdosta.

Kodin ääniin minulla kuuluvat lasteni tekemiset. Veikon nälän tunne ei jää salaisuudeksi hajamielisimmältäkään isiltä, niin voimakkaan määrätietoinen on kymmenkuisen ääni, jolla nälkä ilmaistaan. Kaksi ja puolivuotiaalle Maijalle taas pienikin pipi on puhallettava pois, ja huomiontarve ilmaistaan isille äänekkästi.

Sanatonta, vaikkei äänetöntä oli tiistaina lasten kanssa näkemäni miiminen tanssi- ja musiikkiesitys musiikkitalossa. Schniis & Naan on viehkeä ja ihastuttava rakastumistarina, jossa lavalla ovat meidän musiikin perusteiden tuntiopettajamme Tomas Takolander avopuolisonsa, tanssija Amandine Doatin kanssa.

Tämän jutun ilmestyessä olen Taiteen perusopetuksen yhteistyöseminaarissa Jyväskylässä. Siellä syvennytään hieman hiljaisemmin äänenpainoin arvioinnin saloihin ja Virvatulimallin hienouksiin aikuisten keinoin. Luvassa on myös vertaisoppimista ja mukavaa seuraa. Opistostamme tapahtumaan osallistuu lisäkseni kitaransoiton lehtorimme Jukka Särkkä.

Olen tutustunut viime aikoina kotiani lähimpänä sijaitsevan kaupungin kulttuuritalon eli Malmi-talon antiin. Sunnuntain jamikonsertissa oli varsinainen free-pläjäys, kun Seppo Kantonen ja Mikko Innanen ilahduttivat yleisöään intensiivisen huikealla otteellaan. Kantosen flyygelin kesytys ja Innasen reipas ilmaisuarsenaali antoivatkin illalle hienoja tunnelmia. Innanen saikin aikaan paljon hälyä turvasta...