Voksenåsenissa, Norjassa lähellä Osloa järjestettiin Pohjoismaisen ministerineuvoston Pohjoismaiden musikki- ja kulttuurikoulujen seminaari, jossa esiteltiin ajankohtaisia asioita eri maista. Verkosto kokoontui edellisen kerran Helsingissä viime vuonna.   

Ajankohtaisimina asioina oli Suomen uudet opetussuunnitelmien perusteet ja Norjan vastaava, nyt aivan ensimmäistä kertaa saatava, Rammeplan. Norjalaiset olivat silminnähden tyytyväisiä uuteen tilanteeseeseensa.

Ruotsin kulttuurikoulujen tehtäväkentä on huomattavan erilainen. Kulttuurikoulut joutuvat vastaamaan Norrbottenin läänissä toimivan rehtori Björn Emmothin mukaan aivan kaikesta kulttuuriin liittyvästä opetuksesta ja koulutuksesta. Soitin- ja muu taideopetus, lukion kurssit, kansalaisopistomaiset opistopiirit, erityisopetus, tapahtumatoiminta ja monet muut tehtävät haastavat kulttuurikouluja. Opettajat eivät kykene millään vastaamaan tarpeisiin, joita kunnan määräämänä täytyisi täyttää.

Euroopan musiikkioppilaitosten liitto järjesti Wienissä viime viikolla ensimmäisen tutkimusseminaarin musiikkioppilaitoksista. Liittoon kuuluu 26 maata, joiden musiikkioppilaitosten toiminta on enemmän tai vähemmän verkottunutta tai yhtenäistä. Isäntämaa Itävallan osavaltioiden esityksiä oli mukava seurata; liikuttiin sekä perinnemusiikin esityksissä, kuorolaulussa ja jousikvartetissa että poplaulussa ja tietokoneella improvisoidun musiikin parissa. 

Pääluennoitsijoiden joukossa oli tuttu tutkijapari, professorit Heidi Westerlund ja Lauri Väkevä, jotka asettavat ArtsEqual-tutkimuksen kautta Suomen opetukselle kovat tasa-arvohaasteet. Euroopassa nämä asiat tuntuvat olevan vieraampia, vaikka voisi toisin luulla. Keskustelu taas Suomessa tästä on vilkasta ja tunnepitoista. Nopeasti ajateltuna saattaisi olla kyse pyrkimyksestä ruotsalaiseen tapaan tehdä kulttuurikasvatusta, kivaa kaikille. Eri toimijat täyttävät paljon jo nyt näitä pyrkimyksiä, mutta kentän toiminnasta harvalla on selkeä kokonaiskuva, eikä jonkin osan yksinään tarkastelu mielestäni vielä riitä. Uusia toimintatapoja ja toimijoiden tehtävien uudelleen tarkastelua tarvitaan, mutta onhan meillä kehittämishaluakin. 

Toiset pääluennoitsijat, professori Anne Bamford Lontoon taideyliopistosta (The Wow Factor!) ja professori, johtaja Susanne Keuchel Nordrhein-Westfalenin Kulttuuriakatemiasta, esittelivät tulevaisuuden haasteita musiikinopetuksessa. Yhteenvetona näistä voisi todeta, että koko maailmassa ollaan samojen kahden muutosilmiön vaikutuksessa.

Tietotekniikka ja viestintä, se paljonpuhuttu digi vaikuttaa voimakkaasti maailmaan. Se tuo mukanaan uusia välineitä, ja siten myös ajatuksiamme siitä, mitä on kulttuuri. Toinen on maapallon kutistuminen, ihmisten liikkuminen ja kulttuurien moninaisuuden kasvaminen osaksi paikallista elämää. Tässä mielessä koko Euroopassa, koko maailmassa ja kaikilla meillä on yhteiset haasteet.

Eipä tässä muuta. Kääritään hihat ja otetaan ne vastaan.