Joskus musiikkia arvotetaan korostamalla liikaa nuotinlukua ja rakenteeltaan monimutkaisia teoksia. Siinä tohinassa unohtuu, että myös yksinkertaisuus on kaunista. Ja on ollut aina, esim. useissa Mozartin tai Schubertin kappaleissa.

Mielestäni improvisointi on kokenut sanana samanlaisen yli-inhimillistämisen kuin sana "säveltäminen". Improvisoinnin tekeminen tietyissä tyylilajeissa ja harmonioissa vaatiikin valtaisaa opiskelua.

Harrastajan ei kuitenkaan tarvitse asettaa samoja vaatimuksia improvisoinnin tai säveltämisen aloittamiselle kuin huippuammattilaiset asettavat itselleen. Musisoinnille antaa lisäväriä, kun vastuu kuullusta musiikista ei olekaan koko ajan paperille tehtyjen nuottien tulkinnassa.

Opistossamme on meneillään OPH:n tukema hanke. Aiomme saada improvisoinnin osaksi opettajan ammattitaitoa ja arkista opetusta. Improvisoinnilla annetaan soittajan omalle halulle ilmaista itseään uusia mahdollisuuksia.

Sitä halua kehitetään aivan samoin kuin kirjoitetunkin musiikin ilmaisua. Siihen on olemassa omia sääntöjä, mutta myös helppoja tapoja lähestyä asiaa. Ei sävellyksen tarvitse olla monimutkainen ollakseen sävellys eikä improvisaation tarvitse olla monimutkainen ollakseen improvisaatio.

Eikä kukaan ole seppä syntyissään.

Jokaisella musiikin harrastajalla ja muusikolla on oikeus improvisoida ja säveltää. Minua ihmetyttää jos siihen ei olisi halua, kun kynnys aloittamiseen asetetaan tarpeeksi matalaksi. Helpommaksi asian voi tehdä käyttämällä tarkoitukseen sopivia, loistavia sanontoja. 

Kuten "tehdä kappale" ja "soittaa omasta päästään".