Venezuelalainen Simon Bolivar nuoriso-orkesteri vieraili Juhlaviikoilla.

Orkesterin soitto oli riemullista kuunneltavaa! Dynaamista soittoa ja huikeaa osaamista oli näiden alle 30-vuotiaiden joukossa yllin kyllin. Olen iloinen, että musiikkiopistolaiset pääsivät seuraamaan avoimia harjoituksia viime maanantaina.

Olin myös ilmiön isän Jose Antonio Abreun lehdistötilaisuudessa. Abreulla on yhteisöllisyyden missio, joka kantaa kansojen ja kansallisuuksien yli. Tilaisuudessa käytetyissä suomalaispuheenvuoroissa etsittiin eroja latinoiden ja suomalaisten välillä.

Väitettiin, että me suomalaiset suoritamme ja pelkäämme väärin soittamista verrattuna näihin nuoriin, jotka vain nauttivat soittamisen ilosta. Uskon, että puheenvuorojen käyttäjien kokemukset musiikkiopistoympäristöstä ovat vuosien takaa.

Uskallan väittää, että myös suomalaisissa opistoissa soittamisen riemu on läsnä. Pieni totuuden siemen toki saattaa väitteen sisällä ollakin. Ehkä suomalainen kansanluonne (jos sellainen ylipäätään on olemassa) ei ole aivan yhtä ulospäinsuuntautunut, vaan vakavampi tai syvällisempi, mutta myös sitä tarvitaan musiikki-ilmaisussa.

Venezuelalaisilmiön takana on toinen seikka. Musiikki on kuulemillemme venezuelalaissoittajille kaikki kaikessa, elämän suurin asia. He soittavat yhdessä joka päivä. He ovat soittaneet jo vuosia monta kertaa viikossa monta tuntia kerrallaan, yhdessä. Toistamalla samoja asioita päivästä toiseen voivat suorituspaineet jäädä. Osaaminen on selvää, eikä liikuta koko ajan osaamisen äärirajoilla.

Silloin on aikaa musiikille. Ja ilolle. Se seikka on myös suomalaisen saavutettavissa. On yksilön valinta, käykö viidessä harrastuksessa vai keskittyykö yhteen viitenä päivänä. Meidän systeemissämme on mahdollisuus harrastaa päämäärätietoisesti ja päästä aivan yhtä pitkälle.

Venezuelan noin 27 miljoonan kansalaisen joukosta runsaat 300 000 henkeä on systeemin parissa. Suomen 5,2 miljooonasta runsaat 60 000 opiskelee musiikkiopistoissa.

Tämän päivän hesarissa (21.8.) kollegani Liisa Stjernberg Lauttasaaresta kirjoittaa, että suomalaisilta, etenkin medialta, jää huomaamatta kuinka hyvin täällä kotomaassa musiikkikasvatusta tehdään. Väheksymättä mitenkään venezuelalaisten hienoa systeemiä, jossa on omat tärkeät ulottuvuutensa.

Suomeen toivon, että myös meillä yhä useampi nuori voisi harrastaa ja saada mahdollisuuden osallistua meidän "systeemiimme". Viime aikoina toteutuneet rahoituspäätökset eivät ole tukeneet tätä kehitystä. Ja edelleen toivon, että varsinkin lahjakkuudet huomioidaan entistäkin paremmin.

Olin radiohaastattelussa heinäkuussa YLE Radio 1:n Ennakkoluuloja -sarjan ohjelmaan. Toimittaja Miika Hyytiäinen haastatteli minua väitteestä "Musiikkiopistojen opetus rappeutuu." On jännittävä kuulla, ajattelenko edelleen kuten haastattelussa, kun ohjelma esitetään ensi maanantaina 25.8. klo 11.40-11.55 ja uusitaan klo 22.45 http://areena.yle.fi/toista?id=1451245

Venezuelassa on merkittävä maailmanluokan ilmiö, jonka lippulaivasta me saimme nauttia. Kiitokset ja menestystä heidän kiertueelleen.