Muusikoiden koulutuksesta, sen tarpeesta ja sisällöistä  puhuttiin viime lukuvuoden aikana paljon. Yksi asiaa valottamaan pyrkivä julkaisu on Muusikko eilen, tänään ja huomenna – Näkökulmia musiikkialan osaamistarpeisiin, jonka ovat toimittaneet Minna Muukkonen, Mirka Pesonen ja Ulla Pohjannoro. Julkaisu on Sibelius-Akatemian hallinnoiman Toive-hankkeen vastailmestynyt loppuraportti.

Julkaisun ensimmäisessä osassa käsitellään artikkeleittain musiikkialan eri sektoreita. Artikkeleita täydentävät Toive-hankkeen selvitysten pohjalta laaditut kiteytykset kunkin toimintaympäristön muutosodotuksista ja tulevaisuuden osaamistarpeista sekä koulutuksen ylläpitäjille ja järjestäjille sekä työnantajapuolelle suunnatut johtopäätökset. Julkaisun toisessa osassa musiikin ammatillisen koulutuksen toimijat hahmottelevat alan tulevaisuutta.

Kesällä 2011 päättynyt Toive-hanke tuotti tutkimustietoa musiikkialan työelämässä tapahtuvista muutoksista ja niistä aiheutuvista laadullisista ja määrällisistä osaamistarpeiden muutoksista. Hankkeen puitteissa tuotettu tieto palvelee musiikkialan ammatillisen koulutuksen koko kenttää sekä kenttää
ohjaavia ja sääteleviä toimijoita.

Ensimmäisessä osassa Ulla Pohjannoro käsittelee musiikkioppilaitosten rehtoreille tehdyn haastattelun perusteella Näkymiä musiikkiopistojen tulevisuuteen. Mielestäni selvitys antaa kokonaiskuvan opistojen tämänhetkisestä tilanteesta, siksi lainaan tähän suoraan sen yhteenvedon ja johtopäätökset. Itse olen monista esitetystä suosituksista samaa mieltä.

Tämän kirjoituksen lopussa on linkki, josta voi ladata koko raportin. Raportti on myös opistomme opettajahuoneen kirjahyllyssä.

YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET
Näkökulmia
Jotta musiikkiopistot voivat pitää yllä pitkäjänteisestä opiskelukulttuuria, niiden keskeisiä kehittämisen kohteita on oppilaiden yksilöllisten oppimispolkujen rakentaminen, mukaan luettuna joustavat oppilaaksi ottamisen käytänteet. Laajan oppimäärän mukainen opetus ei aina riitä lahjakkaimmille ja ammattiin aikoville, erityisesti vaikeimmissa soittimissa, kuten viulussa. Toisaalta laaja oppimäärä koetaan raskaaksi, mikä näkyy erityisesti nivelvaiheessa oppilaan siirtyessä oppivelvollisuuskoulusta lukioon. Ryhmäopetus
voi tuntua joko uhkalta tai mahdollisuudelta niin opettajien osaamisen kuin oppilaiden lahjakkuuspotentiaalin täyden kehittymisen näkökulmista.

Suurimmat yksittäiset haasteet ovat viulunsoiton opetuksessa (opettajien taso ja laajan oppimääränkään tunnit eivät aina riitä perusvalmiuksien luomiseen ammattiopintoja varten), harvinaisten orkesterisoitinten (mm. matalat vasket) vähäisissä oppilasmäärissä, yleisten aineiden integroinnissa sekä yleisesti pitkäjänteisen harrastamisen motivaation rakentamisessa.

Musiikkiopistot kehittyvät yhä enenevässä määrin paikkakuntansa musiikkikeskuksiksi,
jotka tekevät yhteistyötä yli sektorirajojen ja taidemuotojen. Oman haasteensa aiheuttaa paikoin problematisoitunut suhde vapaan sivistystyön oppilaitoksiin, jos ne saavat musiikkiopistoa suurempaa valtionosuuden yksikköavustusta.

Musiikkiopistoihin palkataan ensi sijassa
• laaja-alaisia musiikkipedagogeja (oma instrumentti, ryhmäopetus, alkeisopetus, erityispedagogiikka),
• näkemyksellisiä eri ikäryhmien kasvattajia sekä
• A-tutkinnon tasoisesti soittimensa hallitsevia opettajia yleensä vain suurimpiin ja kasvukeskusten musiikkiopistoihin.

Kasvavia osaamisalueita musiikkiopistoissa ovat mm.
• improvisaatio ja vapaa säestys,
• ”kaksiosaaminen”, jossa oman instrumentin lisäksi opettajalla on valmius opettaa jotain toista ainetta, esim. yleisiä aineita, sivusoitinta tai kamarimusiikkia,
• rytmimusiikki,
• musiikkiteknologia,
• varhaiskasvatus sekä
• taiteiden välinen toiminta.

Yleisistä työelämätaidoista tärkeimmät ovat
• viestintä- ja vuorovaikutustaidot,
• oman työn organisointi ja kehittäminen sekä
• suunnittelutaidot ja projektiosaaminen.

SUOSITUKSIA
1. Erilaisten oppimispolkujen luominen sekä ammattiin pyrkiville että harrastustavoitteisille opiskelijoille on tärkeää.
• Oppilaaksi ottamisen käytäntöjä tulisi monipuolistaa siten, että mahdollisimman moni voisi löytää itselleen sopivan instrumentin ja opiskelumuodon (laaja tai yleinen oppimäärä).
• Lahjakkaimmille ja motivoituneimmille opiskelijoille tulisi voida tarjota muita enemmän yksilöopetusta.
• Yleisten aineiden opetusta tulisi kehittää edelleen.
• Musiikkiopistojen tiiviimmät yhteydet paikallisiin kanttoreihin voisivat tuottaa lisää kanttoriopiskelijoita.
2. Musiikin varhaiskasvattajien koulutusmääriä tulisi lisätä.
• Varhaiskasvatuksen koulutuksen tuomaa osaamista tarvitaan myös, kun musiikkiopistot laajentavat toiminta-aluettansa sektoreiden yli esim. sosiaali- ja terveysalalle.
3. Musiikkiopistojen opettajien osaaminen on lähellä musiikin aineenopettajan osaamista, jos/kun pääinstrumentin hallinta on riittävä.
• Kuitenkin vain opettajan A-tason osaaminen voi taata oppilaille ammattiin johtavan osaamisen alkutason ja
• yhteistyömahdollisuudet Sibelius-Akatemian ja ammattikorkeakoulujen instrumenttipedagogisten opintojen järjestämisessä tulisi selvittää,  erityisesti harvinaisemmissa soittimissa (esim. puhaltimet).

Lataa raportti.

Muusikko eilen, tänään ja huomenna – Näkökulmia musiikkialan osaamistarpeisiin
Minna Muukkonen, Mirka Pesonen ja Ulla Pohjannoro (toim).
Musiikkialan toimintaympäristöt ja osaamistarve - Toive, loppuraportti.
Sibelius-Akatemian selvityksiä ja raportteja 13/3011