Musiikkiopistojen perinteisiin kuuluu lautakunnan edessä "tutkinnon" tai "kurssin" tekeminen. Nykyään näitä soittotilanteita kutsutaan tasosuorituksiksi. Joillekin ne rinnastuvat ennen vanhaan koululuokkien edessä tehtyihin tuskallisiin laulukoehetkiin, toisille ne ovat hyvä päämäärä ja kehittymisen tärkeä välietappi.

Jousikollegiomme kokouksessa oli hetki aikaa keskustelulle, jossa pohdittiin aika yleisellä tasolla tällaisten tutkintojen  suoritustapoja ja niiden hyviä ja huonoja puolia. Opettajakunnalla tuntuu olevan melko erilaisiakin käsityksiä siitä mikä on oppilaslähtöistä ja mikä on oppilaalle parasta. 

On selvää, että ylimääräisiä paineita kukaan ei halua asettaa, mutta kuinka löytyisi sopivia kannustimia, jotka veisivät harppauksittain eteenpäin? Kehittymistä haluava ihminen tarvitsee myös kovia haasteita, joita kohti on mielekästä pyrkiä. Siinä on myös yksi syy, miksi (musiikki)kilpailuihinkin aina löytyy osallistujia...

Myös erilaisten ja eri ikäisten oppilaiden kirjo tekee asioista monimutkaisempia kuin yhdessä keskustelussa on mahdollisuus edes tarkastella. Todettiin, että järjestelmä ei ole este ja hyvä pedagogia elää järjestelmästä huolimatta.  

Minulle on kuitenkin tärkeää, että seuraavia asioita mietitään. Ovatko ne parhaita mahdollisia keinoja oppilaslähtöiseen toimintaan. 

  • Onko mielestäsi tasosuoritusten väli (kolmisen vuotta) oppilaalle itselleen hahmottuva etenemisen jaksotus?
  • Onko mielestäsi tasosuoritus tehtävä yhtenä kokonaisuutena asteikkoineen, prima vistoineen ja konserttiosuuksineen? Miksi?
  • Onko mielestäsi tasosuoritus tehtävä ilman yleisöä lautakunnalle soittaen? Miksi?
  • Voisiko "tasot" suorittaa portfoliotyypisesti? Kuinka?
  • Eri tyylit avautuvat nykynuorilla aivan toisella tapaa kuin omalle ikäluokalleni. Kuinka vapaasti ohjelmiston voi valita? Miksi ohjelmistoa pitää rajoittaa? 
  • Mihin numeroarviointia tarvitaan? Millä perustelet numeroarvionnin kertovan jonkin tarkan totuuden?

Omassa opistossamme tasosuorituksia on tehty jo pitkään monin eri tavoin. Niin varmaan tulevaisuudessakin. Tärkeää on kuitenkin miettiä ja pystyä perustelemaan miksi niin tehdään. "Näin on aina tehty" ei riitä.