Viime lauantaiaamuna saavuimme lentokentälle seitsemän aikaan aamulla. Isäkuukausi oli päättymässä, sää Helsingissä kylmä, sateinen ja pimeä. Väsymys lähes 30 tunnin matkan jälkeen pusersi ja painoi. Edessä oli kokonainen päivä, jonka aikana piti purkaa laukut, siivota, tehdä ruuat ja pestä pyykit.

---

Australian lomamme oli tarkoituksellisestikin sujunut vähemmän musiikkipainotteisesti, mutta toki aina jotain tuli seurattua. Sydneyn oopperatalolla oli käytävä kuuntelemassa Sydneyn sinfoniaorkesteria. Ohjelma ja orkesteri tavanomaisia ja akustiikka finlandiatalomainen. Talo kylläkin on mykistävän kaunis ja sen paikka merenrannalla ainutlaatuinen.

Pieni Maija-tyttömme sai nauttia konsertista, jossa lapsia oli kehotettu pukemaan tutut päälle, ja niin oli Maijallekin sellainen hankittu, vaaleanpunainen tietenkin. Kyseessä oli konsertti, jossa prinsessa ja prinssi tanssahtelivat Tsaikovskin balettien kohokohtien tahdissa pienen orkesterin säestämänä. Tilaisuus oli huima. Hyvä idea meillekin poimittavaksi, esim. HKO:n lastenkonsertiksi. Maija viihtyi aluksi loistavasti, mutta sitten äidin ja isin sylit veivät voiton musiikista ja ihanista siroista tanssijoista.

Meille musiikkikasvattajina kävi mukava onnenpotku, sillä kontaktiemme kautta pääsimme tutustumaan myös Sydneyn konservatorion High Schooliin. Konservatorio sijaitsee puistossa keskellä kaupunkia arvokkaassa vanhassa rakennuksessa, joka on restauroitu upeasti vanhaan ja uutta yhdistelemällä palvelemaan konservatoriota ja koulua.

Koulun rehtori Robert Curry otti meidät vastaan. Hän oli hillitty ja asialleen vihkiytynyt tohtori, jonka opastuksella kiersimme seuraamassa koulun musiikkitunteja. Koulussahan opetetaan kaikkia oppivelvollisuusaineita, ja sinne on valittu musiikillisesti lahjakkaita lapsia. Koulussa on 150 opppilasta jotka ovat 7-12 -luokkalaisia. Heidät on jaettu tasaisesti kolmeen eri "taloon". Lukuvuoden neljännen jakson lopuksi heillä oli meneillää talojen esitysten valmistaminen. Valitettavasti emme päässeet näkemään lopullisia esityksiä niistä.

Seuraamistamme musiikin tunneista kasiluokkalaisten tunti oli aivan tuttu säveltapailutunti, jossa oli meneillään nuottidiktaatin kirjoittaminen. Toinen näkemämme tunti vastasi ehkä Sibelius-lukion sointufunktioiden tunnistamistuntia kuultujen kappaleden kautta. Kolmas tunti oli kuvaamataiteen pointillismin ja Webernin musiikin yhtäläisyyksien ja eroavaisuuksien vertailua maalausten ja partituurien ja kuulokuvien perusteella. oppilaat osallistuivat tuntiin aivan erityisellä mielenkiinnolla.

Tuntien seuraamisen jälkeen meillä oli vuorostamme suomalaisen musiikkikasvatusjärjestelmän esittelyä ja erittäin vilkas ja mielenkiintoinen keskustelu koulun kuuden musiikinopettajan kanssa. Järjestelmissä on eroja; australialaisille lahjakkuuksille koulu on hyvä vaihtoehto, soittamiseen satsaaminen helppoa ja tapahtuu koulupäivän sisällä vertaisten keskuudessa. Opettajat puolestaan ihailivat kovasti suomalaista järjestelmää ja olivat melko hyvin perillä sen vahvuuksista. Mukavaa oli. Samalla tuli ylpeä olo, sillä meillä suomalaisilla on erittän hyvä musiikkikasvatusjärjestelmä, puutteineenkin.

---

Sunnuntaina olimme jo hieman toipuneet, reipas kävelylenkki Vantaanjoen varrella kirpsakassa syysilmassa koivunrunkoja ja rauhoittavasti virtaavaa vettä ihastellen alkoivat palauttaa taas Suomen hyvät puolet esiin.

P.S. Voisin muuten veikata, että tämän illan pääuutisena on kuinka "Lumi yllätti autoilijat"