Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallinin aloitteesta taiteen keskustoimikunnassa aloitettiin vuoden 2009 alussa taiteen keskustoimikunnan hallinnon kehittämistyö, jossa tarkasteltiin koko taidetoimikuntajärjestelmän toimintaa ja asemaa valtionhallinnossa.

Opetusministeriön kulttuuripolitiikan strategian mukaisesti Taiteen keskustoimikunnasta tehdään taiteen ja kulttuuripolitiikan kehittämiskeskus, jolle annetaan nimeksi Taiteen edistämiskeskus. Nykyään sadoista taiteilijoista kootut vapaaehtoiset toimikunnat päättävät valtion taiteilija-apurahoista.

Taiteen keskustoimikunnan puheenjohtaja Leif Jakobsson kommentoi tiistain hesarin keskustelua-palstalla asiaa otsikolla "Vahva taideneuvosto linjaamaan taidepolitiikkaa" (HS 31.9.).

Uudistuksessa taiteen ammattilaiset pelkäävät vallan ja päätöksenteon siirtyvän virkamiehille ja nykyisen järjestelmän vertaisarvioinnin jäävän kovin vähäiseksi. Tätä näkemystä puoltaa se, että taiderahapäätöksiä tekevien toimikuntien määrää on tarkoitus vähentämis kuudestatoista viiteen ja ettei uudessa Taiteen edistämiskeskuksessa olisi mitään elintä, joka pohtisi taidepolitiikan laajempia suuntaviivoja. Eli kehittäisi taide-elämää.

Itse en ole niin lähellä asiaa, että uskaltaisin ottaa kantaa siihen, onko uudistusesitys muuten onnistunut. Kaikesta nykyiseen taiteen keskustoimikuntaan kohdistuvasta valituksesta huolimatta uskon, että vertaisarviointi on kaikista vaihtoehdoista vähiten huono tapa jakaa valtion apurahoja. Uudistaminen saattaa olla hyvä asia, mutta ei itseisarvona kannatettava. Ja vanhasta kannattaa ottaa parhaat asiat uuteenkin mukaan.

Toivon, että taide-elämää osataan ajatella kokonaisuutena ja nähdä sen tärkeys koko valtion ja kansalaisten tulevaisuudelle. Silloin on jonkun tai joidenkin kehitettävä ja suunniteltava taide-elämän olosuhteita ja nähdä tulevaisuuteen.

Oman ystäväpiiriini kuuluu nk. apurahataiteilijoita ja olen sitä mieltä, että tuntemani ihmiset ovat apurahansa ansainneet. Itse olen todella ylpeä että oman opistoni henkilökunnassa on tuntiopettajien joukossa tällä hetkellä jopa kaksi viisivuotisella apurahalla olevaa taiteilijaa.

Monikulttuurisen apurahan sai Sanna Salmenkallio ja säveltaiteen apurahan Jovanka Trbojevic. Olen vakuuttunut, että valtio on tehnyt erinomaisen sijoituksen näiden henkilöiden osalta. Uskon, että saamapuolella ovat heidän taiteestaan nauttivat kansalaiset ja on hyvä että nämä taiteilijat saavat edes pienen korvauksen siitä rikkaasta työstä jota he meille tekevät. Ilman järjestelmäämme olisi heidänkin mahdollisesti vaikea tehdä täysipainoista taiteellista, omaa työtä. Onnea ja kiitos siitä työstä, jota meille teette!