Musiikkikasvatuslehti Trioli ilmestyy parin päivän sisällä. Odotuksen lieventämiseksi ja maistiaisiksi tässä lehtemme teemaa raottava pääkirjoitukseni.

Tiedän, miltä syksyisen sateen ropina kuulostaa rantasaunan terassilta. Tai miten lumen mykistämän maiseman ääni on kaunis. Tai miten keväiset lintujen äänet täyttävät mielen auringolla. Aisteistamme kuulolla on oma tehtävänsä. Se on usein näön apuna ja täydentäjänä, mutta usein se toimii syvemmällä, lähempänä tunteita. Se muistaa paremmin kuin näkö ja toimii kuten makuaisti. Se palauttaa kaukaisetkin muistot.

Ääni on musiikin tarveaine. Äänen tuottamiseen tarvitaan oman kehon kuuntelua ja pientä vaivannäköä huoltaa ääntään, mutta se kannattaa kaikille. Musiikin syntyyn tarvitaan soitin, soittaja ja ohjeet soittamiseen. Herkkä ohjaaja sytyttää soittajan, herkkä soittaja soittimen ja herkkä säveltäjä soitettavan. Musiikin harrastaja tarvitsee intoa, paloa ja tukea kasvaakseen soittajaksi tai säveltäjäksi. Nuorilla on erilaisia tapoja tehdä ja tuottaa luovasti ääntä ja jalostaa siitä yhdessä musiikkia.

Musiikki on toivottua, mutta melu ei. Melu voi olla sietämätöntä ja aiheuttaa meille jopa kipua.  Musiikista tulee melua, jos sitä ei osata oikealla tavalla tuottaa tai ottaa vastaan. Näihinkin tilanteisiin on varauduttava.

Mutta hentokin ääni voi pysäyttää, olla voimallinen. Tällaisia ääniä ovat minulle olleet vastasyntyneiden lasteni ensimmäiset parkaisut. Ne olivat ainutlaatuisia ja vain minulla on muistissani se tunne, minkä ne synnyttivät. Vaikka nämä äänet ovat vain omissa kokemuksissani, voivat lähes kaikki vanhemmat maailmassa jakaa tämän tunteen kanssani.

Kuuluuko pienen lapsen ääni? Pitääkö lapsen musiikin harrastuksesta jossain vaiheessa loppua leikki? Aikuisellekin leikki on tärkeä osa luovuuttamme ja siksi leikkimisen taitoa tulisi vaalia. Lapsen ääni saisi kuulua myös aikuisenakin.

Trioli kulkee äänen äärelle. Toivottavasti herkistyt äänelle ja olet valmis kuulemaan kirjoituksiamme.