Viime maanantai oli historiallinen.
Aivan oikein, tarkoitan maanantaita.

Viitisen vuotta sitten ääneen lausutut toiveet toteutuivat; eri taiteenlajien kasvattajat olivat saman katon alla. Taiteen perusopetusliitto järjesti Espoossa ensimmäisen valtakunnallisen taidekasvatuspäivän.

Kehitys on huima, sillä muistan hyvin ajan, jolloin eri taiteenlajien edustajat karsastivat toisiaan ja pitivät toisiaan kilpailijoina. Eri taiteilla on kuitenkin enemmän yhdistäviä kuin erkauttavia tekijöitä ja sen ovat myös taidekasvattajat itse huomanneet. Taiteen perusopetusliiton perustaminen pari vuotta sitten on ollut merkittävä askel yhdentymiselle. On ilahduttavaa huomata myönteinen kehitys, sillä se näkyy yhteisten asioiden ajamisena ja sitä kautta kaikkien taiteenlajien aseman vahvistumisena.

Valtakunnallisen taidekasvatuspäivän teemoina olivat taidekasvatuksen yhteiskunnallinen asema, laatu ja kehittäminen Suomessa ja Euroopassa.

YLE:n julkaisujohtaja Olli-Pekka Heinonen lausui vastaperustetun taidekasvatusvaltuuskunnan tervehdyksen. On hienoa, että taidekasvatusvaltuuskunta on syntynyt ja toivon sille menestystä, sillä sen avulla pystymme vaikuttamaan moniin asioihin, jotka ehkä ovat aiemmin olleet ulottumattomissamme.

EU:n kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan jäsen Hannu Takkulan saarnamiesmäinen ote ja peruskoulunopettajan eli kansankynttilän sydän lämmitti yleisön. Aiheena oli Taidekasvatus Euroopan Unionin kulttuuripolitiikassa. Olisin ehkä kaivannut tarkempaa tietoa, mitä EU:n kulttuuri- ja koulutusvaliokunta on työstänyt, sillä vaikka EU ei päätäkään koulutuksestamme, on sillä suuri merkitys ohjeistuksillaan tulevaisuuteemme. Kulttuurin merkitys EU:ssa kasvaa väistämättä ja valiokunnalla on tärkeää sanottavaa.

Anne Bamford teki vaikutuksen esitellessään Euroopan eri maiden taidekasvatusta otsikolla Quality and Evaluation in Arts Education, joka liittyy UNESCO:n laatimaan road mapiin taidekasvatuksen päämääristä ja merkityksistä. Tämän materiaalin toivon saavani käsiini. Anne Bamfordin osuudessa oli valtavasti taidekasvatukselle merkityksellistä tutkimustietoa ja humaania lähestymistapaa nyky-yhteiskuntaan. Tämän materiaalin toivon saavani käsiini luentomateriaalina. Sirkka Laitinen on referoinut Anne Bamfordin kirjaa The WOW factor ja olen kirjoittanut siitä aiemmin pienen kommentin vuodatukseen.

Päivän lopuksi oli paneelikeskustelu aiheena Taidekasvatus suomalaisen yhteiskunnan rakentajana. Paneelissa olivat Anneli Kangasvieri Kuntaliitosta, Timo Klemettinen SML:sta, johtaja Jorma Kauppinen OPH:sta ja Riitta Kaivosoja OKM:stä. Puheenjohtajana toimi Espoon kulttuurijohtaja Georg Dolivo. Keskustelu oli sinänsä mielenkiintoista, mutten kokenut saavani mitää uutta. Kuntaliiton näkemyksistä taidekasvatukseen ja sen tärkeyden ymmärtämiseen kunnan näkökulmasta olen hieman huolissani - edelleen. Vika ei ollut Kuntaliiton edustajassa maananataina, vaan Kuntaliton ja itseasiassa kuntien toimissa.

Keskusteluissa hyvää oli mielestäni ymmärrys taidekasvatuksen itseisarvon tärkeydestä ja sen lisäksi välineellisesistä arvoista. Tämän kaksijakoisuuden hyväksyminen tuntuu olevan nykyään itsestäänselvyys eikä aiheuta ristiriitoja ainakaan musiikkikasvattajissa. Yksi hyvä näkökulma välineellisessä mielessä on terveydellisen ennaltaehkäisevyyden merkitys. Ja jos muistan luvut oikein, niin Anne Bamfordin osuudessa mainittiin, että taidetta harrastamatoman lääkäripalvelujen tarve on kahdeksan kertaa suurempi kuin taidetta harrastavan. Merkittävä yhteiskunnallinen ja kansanterveydellinen tutkimustulos! Tästä pitäisi Raimo Sailaksenkin innostua!

Ja sitten taas tärkeimmästä eli sisällöstä: 

Taiteen perusopetusoäivässä yksi tärkeä ulottuvuus oli mainiot esitykset, läpileikkaus jutun ytimestä. Koko päivän avauksena oli Tapiolan nuorten sinfonikkojen esittämä Rautavaaran Lintukoto Jani Telarannan johtamana. Esitys oli korviahivelevä. Espoon kaupunginjohtaja Juhani Mäkelä osasi omassa tervehdyksessään hienosti kuitata sen Tapiolaa kuvaavaksi, koska Rautavaara on asunut Espoossa. Niin, tiedoksi sekä perussuomalaisille lukijoille että tulevalle kulttuuriministerille, että tämän Rautavaaran etunimi on Einojuhani.
 
Illan gaalakonsertti oli vaikuttava. En käy esityksiä yksilöimään, mutta vahva yhteishenki ja yli kolmesataa esiintyjää erilaisissa taide-esityksissä antoivat vakuuttavan ja vaikuttavan näytön, että ainakin Espoossa taiteen perusopetus elää ja voi hyvin. Ja miksei muuallakin siis. Ja toivottavasti tulevaisuudessakin. Kiitos elämyksistä joita sain illan esityksessä.