Tämä kolumni on julkaistu Finnish Music Quarterlyssa (FMQ) toukokuussa. Siellä on hienoja kuviakin. Tässä suomeksi ilman kuvia. Suomi on musiikkikasvatuksen kärjessä maailmassa, olisi hienoa jos muutkin maat voisivat saada siitä osansa.

Reksi

-- -- -- -- 

Musiikkikoulutusta Suomesta: Elämyksiä oivalluksia ja iloa!

Suomalaisten koululaisten oppimistulokset koulujen PISA-vertailuissa ovat olleet maailman huippua, ja peruskouluamme kopiodaan parhaillaan mm. Dubaihin. Myös Suomen musiikkioppilaitosjärjestelmä on jo pitkään nauttinut hyvää mainetta. Musiikkikoulutuksemme tuloksena Suomesta tulee väkilukuun suhteutettuna valtava määrä kansainvälisesti arvostettuja kapellimestareita, säveltäjiä ja instrumentalisteja.

Yhteiskuntamme pyrkimys tasa-arvoon näkyy myös musiikkioppilaitosten opetuksen järjestämisessä. Pienen väkiluvun maassa ei ole järkevää jättää kenenkään potentiaalia käyttämättä, ja oppilaille halutaan tarjota samanlaiset mahdollisuudet soittoharrastukseen yhteiskuntaluokasta tai taustasta riippumatta. 

Opetuksen sisältö pohjaa klassisen länsimaisen musiikin traditioon, jota on laajennettu eri tyylilajeihin ja päivitetty nykyaikaiseen oppilaslähtöiseen pedagogiikkaan. Soittimensa voi valita laajasta soitintarjonnasta. Tarjolla ovat sinfoniaorkesterin soittimet, bändisoittimet sekä tietenkin piano, kitara, harmonikka, laulu, nokkahuilu ja Suomen kansallissoitin kantele. 

Taloudellista epätasa-arvoa on madallettu siten, että Taiteen perusopetuslain piiriin kuuluvat musiikkioppilaitokset nauttivat sekä valtion että kunnan tuesta. Valtionosuutta saavia musiikkiopistoja on noin sata tasaisesti koko maassa. Lähes kaikki opettajat ovat muodollisesti päteviä ja korkeakoulutettuja. Opetusta ohjataan valtakunnallisilla opetussuunnitelmien perusteilla. 

Opetuksen kenttää rikastaa Suomalaiseen kansanmusiikkiin pohjautuva, ilmiöksi kasvanut  yhteissoittomalli Näppärit. Sen kautta eri ikäiset ja tasoiset soittajat voivat kohdata toisensa mukavassa ja kannustavassa ilmapiirissä. Oman lisänsä tuo Floora-hanke, joka tarjoaa soitonopetusta sosiaalisin perustein. 

Musiikkioppilaitoksemme ovat juuri saamassa uudet opetussuunnitelmien perusteet. Niissä painotetaan oman musiikin tekemistä ja improvisointia. Samalla mahdollistetaan musiikin perusteiden, yhteismusisoinnin ja instrumenttiopetuksen tuominen lähemmäksi toisiaan. Lisäksi valtiollinen ohjaus vähenee; oppilaitoksille ja siten myös oppilaille voidaan antaa myös enemmän vapauksia, kuinka oppiminen ja edistyminen opinnoissa todennetaan. 

::

Osa suomalaista soitonopetuksen historiaa on pedagoginen työ, jota Géza ja Csaba Szilvay tekivät Itä-Helsingin musiikkiopistossa jo 1960-luvulla. Syntyi helposti hahmotettava Colourstrings-metodi, joka on jousisoittimista laajentunut muihinkin soittimiin. Metodi on poikinut myös International Minifiddlers -etäopetushankkeen, joka pohjautuu mainittuun metodiin. Siinä on mukana musiikkikouluja Australiasta, Englannista, Itävallasta, Ranskasta ja Saksasta. 

Tällä hetkellä suomalaisen taiteen perusopetuksen perinteinen vahva laji musiikki ei silti ehkä olekaan pisimmällä vientiponnisteluissa. Lasten ja nuorten arkkitehtuurikoulu Arkin pohjalta on nousemassa kansainvälinen kouluketju. Opetussuunnitelmat lisensoidaan sopivasti paikallisiin tarpeisiin muokaten ja Arkki kouluttaa opettajat. Kreikassa toimii neljä koulua, Tsekkeihin on syntymässä sopimus ja Kiinassa on parikymmentä kiinnostunutta kumppaniehdokasta. 

Samaa mallia olisi helppo soveltaa myös musiikinopetukseen. Juuri nyt on otollinen hetki jalostaa laadukas sisältö houkutteleviksi paketeiksi. Tuotteistaminen ja opetussuunnitelmien arkikielistäminen olisivat jo suuri askel hyvään suuntaan. Jo olemassa olevat kontaktit maailmalla ja Suomen hyvä maine avaisivat helposti väylät syvempäänkin yhteistyöhön. 

Uskon, että myös musiikin hyvinvointi- ja terveysvaikutusten tunnustaminen sekä uusimmat tutkimustulokset mm. aivo- ja geenitutkimuksen alueella (ks. myös FMQn artikkeli….) ovat avaamassa aivan ennennäkemättömän suuret mahdollisuudet hoiva- ja terveystyölle. Edelläkävijöihin tämän alueen kehittämisessä kuuluu Kuopion konservatorion luotsaama Itä-Suomen Hyvinvointiosaamiskeskus, Hyvinvointivoimala (VOIMALA), jossa sosiaali-, terveys-, opetus- ja kulttuurialojen toimijat ovat vuorovaikutuksessa luomassa mahdollisuuksia kynnyksettömään palveluiden vaihtoon. Voisiko Sosiaali- ja terveysalan rakenneuudistus antaa Suomelle ainutlaatuiset mahdollisuudet toimia musiikin hyvinvointipalveluiden kansainvälisenä tarjoajana?

::

Suomalaisen musiikkikoulutuksen tavoitteena on ottaa huomioon ihminen kokonaisuutena – jo hänen ensiaskelistaan lähtien. Parhaimmillaan tulevaisuuden musiikkikasvatus alkaa jo kohdussa odottavien äitien valmentamisen kautta. Alle kouluikäiset lapset käyvät musiikkileikkikouluissa ennen kuin pyrkivät soittamaan. Soittava lapsi kohtaa opettajansa kasvokkain ja edistyy koko ajan juuri hänelle parhaassa mahdollisessa vauhdissa. Hänellä on oma vastuu oppimisestaan, joka on sekä luovaa että hauskaa. Oppimiseen kuuluvat myös kaverit sekä itsetunnon ja -tuntemuksen kasvu. Musiikinopetuksessa ei käsitellä ainesta vaan ihmisiä.

Globaaleilla markkinoilla arvostetaan kriittistä ajattelua, ongelmanratkaisu- ja yhteistyökykyä, luovuutta, oma-aloitteisuutta, päämäärätietoisuutta, vastuullisuutta itsestä ja muista sekä medialukemisen ja oppimisen taitoja. Nämä kaikki kyvyt voivat kehittyä mainiosti myös soitonopetuksessa. Musiikinopetuksen välineelliset tavoitteet voivat olla pian kovaa valuuttaa, koska yksilöllisyyttä arvostetaan yhä enemmän mm. vaurastuvassa Aasiassa. Laatu on yksilökeskeisen opetuksen merkittävin tekijä; musiikilliset taidot ja välineelliset taidot ovat saman laatutavoitteen eri puolia. 

Loppujen lopuksi ’soittotunti’ on varsin väritön sana. Kyseessähän on elämyksiä, oivalluksia ja iloa synnyttävä oppimistapahtuma lapsen parhaaksi. Ja siinä vain mielikuvitus on rajana! 

 

Petri Aarnio on Suomen musiikkikasvatusseura – FiSME ry:n puheenjohtaja ja Keski-Helsingin musiikkiopiston rehtori