Olympialaisten laiha saalis vaivasi YLE:n aamun toimittaja Seija Rautiota. Hän tivasi urheluvalmientajien selityksiä siihen, että miksi esimerkiksi klassisen musiikin maailmantähtiä nousee Suomesta, mutta näyttää siltä, ettei näin pystytä tekemään olympiaurheilussa. Tähän tarttui myös maanantain Hesarin pääkkis, joka haastoi urheilun ottamaan mallia musiikinopetuksesta.

Urhelussa ja musiikissa, kuten myös useissa muissa taiteissa, tehdään äärimmäistä kehon hallintaa edellyttäviä suorituksia. Olivat ne sitten taiteelllisia, kuten tanssi tai soittaminen, tai urheilullisia, kuten keihäänheitto. Näidenkin välissä on monta esteettisesti kaunista lajia, jotka ovat taidetta tai urheilua vähän katsojasta riippuen.

Useissa lajeissa on vieläpä kysymys aivan samanlaisten liikeiden tuhansista toistoista. Toistoja tulee harjoitella ja harjoitella, jotta vaikea juttu alkaa vähitellen näyttää helpolta. Virtuoosit tekevätkin lopulta kaiken helpon näköisesti.

Maailman huipulle pääsevät lahjakkaat. Lahjakkuus on täydellistä asialleen omistautumista ja koko elämänsä työlleen uhrautumista. Lahjakkuus riittää vain siihen, että pitää tekemästään. Vasta pitkäjänteinen työnteko palkitsee. Lisäksi tarvitaan myös hyvää itsetuntoa ja -tuntemusta. Se on edellytys, jotta voi onnistua kovassa henkisessä paineessa. 

Radiohaastattelusta minulle jäi hauska ajatus mieleen. Jääkiekossa ollaan onnistuttu. Onnistuminen johtuu siitä, että sitä tekevät ovat jääkiekkoilijoita, urheilijoita ja ihmisiä. Tämä huomioidaan myös valmennuksessa. Tämähän on helppo siirtää musiikkiinkin. Olemme instrumentalisteja, muusikoita ja ihmisiä. Kehittäkäämme näitä kaikkia osa-alueita itsessämme.  

Olympialaiset ovat lopulta vain yksi mittari, joka koskee ainoastaan huippu-urheilua. Mielikuvani kansanterveydellisen liikkumisen kasvamisesta aikuisväestössä on voimakas. Käydään salilla, kävellään, kahvakuulaillaan, hankitaan personal trainereita ja kulutetaan vapaa-aikaa yhdessä toisten kanssa liikkuen. Se on hyvä. 

Vakka urheilulla ei olekaan mennyt olympialaisissa hyvin, olen saanut paljon ajatuksia urheilualan ammattilaisten kanssa jutellessani. Meillä on enemmän yhteistä asioita kuin eroja, kun ohjaamme ihmisen kehittymistä lajissaan. Uskonkin, että meillä on huikeasti opittavaa urheiluvalmennuksesta, ja olen iloinen, jos voimme suinkin antaa jotain vastalahjana.