Opistomme alkaa siirtyä kohti kesää. Viimeisiä tasosuorituksia viedään ja valmistelemme lukuvuoden Keväälle! -päätöskonserttia. Kaikki sinänsä näyttää sujuvan kuin on suunniteltukin, mutta elämään kuuluu myös epävarmuustekijöitä.

Oppilasvalinnat ovat toukokuun viimeisellä viikolla. Sattumalla on niissäkin suuri sija. Niissä onnistutaan, arvioidaan potentiaalia, harrastuneisuutta ja harjaantumiskykyä. Useimmat lapset löytävät itselleen ihanan soittimien kumppaniksi. Varmaan myös nyt käy niin. Toivon kaikkea hyvää osallistuville lapsille ja heidän perheilleen.

Opistomme on suunnitellut ensi lukuvuoden jo pitkälle valmiiksi. Lomathan tiedetään, orkesteriperiodit konsertteineen alkavat hahmottua, kuten myös mupekonsertit ja muut tapahtumat. 

Muttamutta... jännittää, koska putkiremontti!

Ei mahda mitään, on siedettävä epävarmuutta ja elettävä sen kanssa. Olemme miettineet, kuinka tavaroita siirretään turvaan ja paketoidaan, suunniteltu milloin tämä kaikki tapahtuu ja pitkälti vielä että miten. Vaikka emme vielä aivan tarkkaan tiedäkään, mitä kaikkea pitäisi ottaa huomioon ja tehdä. 

Jokaisella on tapamme suhtautua tähän. Joku ajattelee, että "ans kattoo, kyllä tässä vielä ehtii", toinen hermoilee, kolmas yritää tehdä asiasta selkeän, neljäs sulkee pois mielestään ja viides miettii kaikki mahdolliset epävarmuustekijät... Kaikkien tapoja tarvitaan. Yhteisten ajatustenvaihtojen jälkeen asiat saavat sitten järkevänsopivat mittasuhteet. Tehkäämme tämä kunnolla, yksi asia kerrallaan ja luottakaamme, että kyllä asiat loksahtavat sitten aikanaa paikoilleenkin. 

Tuli mieleeni, että miten maailman epävarmimmissa kolkissa ihmiset oikein pärjäävät, kun eivät edes tiedä onko huomenna suuhunpantavaa tai katto pään päällä. Kuinka he kestävät jatkuvaa eävarmuuden tilaa, joka ei ehkä pääty heidän elinaikanaan?

Jos meillä ei ole aivan kaikki viimeisen päälle valmista täällä, selviämme kyllä siitä.
Kymmenen vuoden kuluttua tämä tuntuu aika pieneltä asialta. 

Aurinkoista loppuviikkoa!