Musiikkikasvatuksen kentällä on menossa asiosta paljon keskusteleva vaihe. Minusta tuntuu, että arvojamme punnitaan ja niille ollaan hakemassa parempaa ilmaisua tai ilmiasua, jotta ne olisivat useampien jaettavissa. Sinänsä näen, että perusarvomme ovat kohdallaan ja teemme parasta mahdollista musiikkikasvatusta niillä resursseilla, jotka käytössämme ovat. Joudumme kuitenkin hakemaan parempia ilmaisuja perustellaksemme musiikin ja kasvatuksen tärkeyden aivan kaikille ihmisille.

Opetushallitus on laatinut Varhaiskasvatussuunnitelman opetussuunnitelman perusteet. Se on uusi määräys, joka astuu voimaan ensi syksynä. Päiväkodin on annettava esimerkiksi taidekasvatusta kaikille lapsille, mutta alan koulutuksessa ei anneta lastentarhanopettajille tähän riittävää koulutusta. Muskari on välttämätön joko päiväkodin sisäisenä toimintana tai ulkopuolelta hankittuna. Keskustelu käy juuri nyt kuumana sosiaalisessa mediassa. 

Musiikkioppilaitoksia koskevien opetussuunnitelmien perusteiden työryhmä on pitänyt viimeiset kokouksensa. Luonnos perusteista lähtee lausuntokierrokselle ja tulee yleisön kommentoitavaksi maaliskuun alussa. Työrhmässä mukana olleena uskon, että nykyaikaisen musiikinopetuksen kehittäminen ei jää ainakaan perusteista kiinni. Musiikki on iloinen asia ja kehitämme toimintaamme jatkuvasti tähän päivään sopivaa toteutusta kohti: perusta hyvälle musiikkisuhteelle.

Perusteiden myötä arviointi on jälleen tärkeässä osassa. Arviointikriteerit ja niiden mittaaminen ovat mukana oppilaitosten omissa prosesseissa. Musiikkiopistot Juvenalia ja Avonia sekä Musikinstitutet Kungsvägen tekivät pilottina arviointihankkeen, jonka raportti on juuri ilmestynyt. Uskon sieltä löytyvän paljon hyvää ja miettimisen arvoista. Olkoon se tämän viikon lukupaketti: