Osallistuin vanhempana musiikkileirille, jonka vajaasta sadasta leiriläisestä opistomme oppilaita on noin neljä viidestä. Päivölässä vietettiin jo 30. leirikesää ja tunnelma oli vähintään riemukas. Pienille lapsille ajan jatkumo ei sinänsä ole tärkeä, mutta viime vuosina muutaman merkittävän musiikkileirin lakattua toimimasta on mahtava nähdä kukoistavaa, nuorekasta ja lapset täysillä huomioivaa leiritoimintaa.
Leirin rakenne on periaatteessa yksinkertainen. Päivittäinen soittotunti ja yhteismusisointia eri muodoissa. Kaikki tapahtuu turvallisessa ympäristössä, jossa myös vanhemmat ovat mukana pienimpien tukena.
Perheleirin tuntua oli tänä kesänä hienosti kasvatettu. Alle soittoikäisille oli oma muskari ja kaikki vapaaehtoiset lapset ja vanhemmat saattoivat osallistua kuoroon. Näppäritoiminnasta ideansa saanut näppäypoppoo toimii kaikenikäisille ja myös soittavat vanhemmat pääsivät mukaan. Helppoja, mutta aika harvinaisia mahdollisuuksia suomalaisilla leireillä. Kiitos tästä kuuluu leiriin suunnittelusta ja johdosta vastaavalle Sari Norjalle.
Ydin leirillä on rautaa. Opettajakunta on pysynyt varsin samana, ja pienet vaihdokset antavat lisäpontta. Tällä kertaa uusina ja näkyvinä opehahmoina toimivat kontrabasso-ope Tarmo Anttila ja sello-ope Samuli Hyvärinen, jotka opettamisen lisäksi ehtivät roudata, sovittaa, hassutella ja heittää itsensä täysillä peliin.
Myös huoltopuolella nähtiin positiivisia yllätyksiä. Ruokailu iltapalalla oli monipuolistunut, tarjolla oli vapaa-ajan ohjausta ja kesätyöntekijän apua sekä suuri joukko asioista huolehtivia vastuuvanhempia. Yhteen hiileen puhaltamalla saa asiat luistamaan!
Ja lasten riemu kuului. Se näkyi viikon aikana mukavasti sujuvissa esityksissä, joissa kannustettiin kaveria ja osallistuttiin yhdessä musiikin tekemiseen ja esittämiseen. Se kuului päätöskonsertin päätösnumerossa, jossa leiriä varta vasten tehty kappale Montako päivää Päivölään raikui niin että katto kohosi.
Ja tulos. Lapset ovat saaneet musiikin kautta hauskoja kokemuksia, uusia kavereita ja innostavan aloituksen syksyn lukukauteen. Ei huono. Vaan paras.
Mukavaa loppukesää!
toivoo Reksi
