Rakas päiväkirja!

Pienistä palasista syntyy rehtorinkin leipä maailmalla. Viime aikoina minulle on kasaantunut tekemistä, tapahtumia tai tapaamisia, jotka jotenkin tuntuvat irrallisilta, mutta kuitenkin ovat osa elämääni ja muodostavat työni kuvaa. 

Mikkelissä järjestettiin Taiteen perusopetuksen yhteistyöseminaari teemalla "Innosta ja onnistu – opettajuuden uudet haasteet". Haasteet taiteen opetuksessa tuntuvat olevan kutakuinkin samanalaisia taiteenalasta riippumatta ja onkin hyvä että Taiteen perusopetusliitto tällaisia järjestää. Itseäni kiinnostivat paneeli, jonka aiheena oli "Tulevaisuuden opettaja taiteen ja taidekasvatuksen muuttuvalla kentällä" sekä puheenvuorot "Taidekasvatus nuorten hyvinvoinnin näkökulmasta" ja "Opettaja kontrolloijasta ymmärtäjäksi ja sanojasta kuulijaksi". 

Ne kirvoittivat minusta seuraavia mietteitä

  • itseilmaisu on itseisarvoista oli kyseessä lapsi tai aikuinen. 
  • koko ammattikentän epäennustettavuus vain kasvaa, sillä uusien estetiikkojen syntyminen lisää sitä.
  • oppilaitoksissa on oltava kestävä arvopohja, jossa jokaisella ihmisellä on oikeus oman itseilmaisun estetiikkaan.
  • tulevia ammattilaisia varten on oltava näkemys siitä, millä uusillakin eri tavoilla voi työllistyä taiteilijana. 
  • on tunnettava kenttä ja tunnistettava sen uudet virtaukset; välineet ja ymmärrettävä vuorovaikutuksen merkitys lähiympäristössä,  yhteiskunnassa ja maailmassa

Kehittyvä rehtori -opintoni lähenevät loppuaan. Teematehtävät ja lopputyö onneksi ovat juuri viime päivien aikana edenneet siten, että uskon suoriutuvani suuresta (30 op) tehtävästä. Hyvä integrointi työssä ja luottamustehtävissä tapahtuvien asioiden kanssa on auttanut asiaa ja molemmat ovat tukeneet toisiaan. Sibelius-Akatemia onkin ollut nyt aika lähellä sillä kurssin lisäksi alumnitoiminta on tämän lukukauden aikana ollut vireää ja siihen osallistuminen etenkin mentorina mielekästä.  

Ja rikkana siba-rokassa se tärkeä: MuKa 30 vuotta! Omien opintojeni alusta Sibelius-Akatemiassa on jo vierähtänyt sangen monia ja pyöreitä vuosia. Oli aivan mahtavaa tavata vuosien takaa samat ihanat ihmiset, joiden kanssa jaoin elämäni tiiviisti opintojeni alkuvuosina musiikkikasvatuksen opiskelijana. Varmasti tapaamme uudelleen yhä tihenevin välein. Tällä hetkellä FB-ryhmässämme pyörivät kasarikuvat tuottavat ääneen naurua!  

Jouduin poistumaan mukavien muka-kavereiden seurasta kesken kaiken, jotta ehtisin Educa-risteilylle Silja Europalle. Musiikkioppilaitosten rehtorit MOR ry:n puheenjohtajuuteni velvoittamana pääsin kurkistamaan edunvalvontaverkoston kerman hauskanpitoon OAJ:n 40-vuotisristeilyllä. Ensikertalaisena kokemukseni oli ulkopuolinen ja olisin kaivannut jotain luovuutta ja aitoa iloa varsin laivaristeilymäiseen tunnelmaan. Ymmärtääkseni esimerkiksi valtionjohdot matkustavat eri liikennevälineillä. Europalle ei käynyt mitenkään, joten turha miettiä...  

Opistossamme mennään niin varmasti ja sutjakasti kuin vain nykytilanteessa voi. Maailman huolet eivät heijastu arkityöhön ja Kannatusyhdistyksemme hallituksessa on hyviä näkemyksiä tulevaisuuskehityksestäkin. Helsinkiläisten rehtoreiden kanssa Rexiforumissa pyrimme vaikuttamaan siihen mihin voidaan ja olemaan tietoisia asioista, jotka tapahtuvat meistä huolimatta. Ilokseni Sivistystyönantajien järjestämä yhteistyölakikoulutus ei tuntunut tämän päivän asialta ja uskoaksini  näin on myös ainakin lähitulevaisuudessa.  

Taiteen perusopetuksen kehittämishanke Virvatuli sai meillä hienon spurtin viime syksyn aikana ja nyt keväällä ollaan jo synnytetty ratkaisumalleja omiin kehittämiskohteisiimme. Tilatoimikunta kokoontui ja hommattiin uusi kahvinkeitin. Suurempiakin asioita työstetään vähitellen eteenpäin. Kiitokset aktiiviselle työryhmälle ja sitoutuville opettajille.  

Kirjoittamisen kanssa tekemisissä olemista piisaa. Edellä mainittujen töiden lisäksi  musiikkikasvatuslehti Triolin 32 sivua tekstejä, kuvia ja juttuja vaativat aktiivista ja kriittistäkin otetta omiin ja muiden kirjoituksiin. Päätoimittajan työ on antava mutta vastuutakin on. Nyt painavat aikarajat: Ensi viikolla Trioli siirtyy taittajallemme Merjalle saamaan sen pirteän iloisen valoisan ilmeen, joka sille on perinteisesti saatu. 

Tuulenpesät on saanut kevään alkuspurtin. 6-12 -vuotiaat oppilaamme palasivat innokkaina mukaan, kun saimme esittää Tuulenpesiä Kanneltalossa 1.-3. -luokkalaisille koululaisille. Paikalla olivat siis ikätoverit. Tärkeää onkin näkyä heidän joukossaan. Olen kiitollinen niille luokanopettajille, jotka jaksavat nähdä vaivaa ja tuoda lapset saamaan elämyksiä. Seuraavana maaliskuussa yhteisötaideteoksemme Tuulenpesät on taas muokkautunut joksikin uudeksi, kun menemme Vallilan alakouluun. Kivaa! 

Alkuvuodessa on vastoinkäymisiäkin. Vuodenvaihteesta alkoi perheemme vastaflunssa-aalto. Perheen logistiikkaan vaikuttaa dramaattisesti, kun toinen vanhemmista on joko lasten kanssa kiinni tai petin pohjalla, arjen ja työn pitäisi sujua ja alkuvuoden käyntiin laittaminen yskähtelee. Nyt sitten on menossa toinen aalto, sillä lapset olivat nuhan vuoksi eilen terkkarissa. Lääkäri haluaa varmistaa, ettei kyseessä ole mykoplasma. Laboratorion tulokset saamme tietää tiistaina, kun keskiviikona lähtisi kone vihdoin lomalle kohti Kanariaa... 

Tänään keskiviikkona tätä kirjoittaessani olen kotona katsomassa sairaiden lapsieni perään. Minun pitäisi olla seminaarissa, jossa mm. Helsingin kaupungin johto kertoo näkemyksistään tulevaisuuden kulttuurikaupungista. Sieltä olisin mennyt Tuulenpesäpalaveriin kevään suunitelmia meidän opettajien kanssa hiomaan. Etuoikeutenani on toimiva työyhteisö, jossa vastuuta voi jakaa. Siksi ei sota tällä kertaa yhtä miestä kaipaa ja luotan, että pyörät pyörivät. Tämä koskee myös toimistoamme, jossa työt tehdään oma-aloitteisesti ja vastuullisesti, yhdessä keskustellen. Olen siis hyvillä mielin ja teen päivän työpanokseni parhaani mukaan, kotoa käsin.

Kehittyvä rehtori-koulutukseen kuuluu myös henkilökohtaisen kehityssuunnitelman laatiminen. Olen kohtuullisen iloinen siihen asettamieni tavoitteiden toteuttamisesta. Toivon, että itse osaan ensi vuonna säätää volyyminappia hieman pienemmälle, jotta kohtaamisista voi saada vielä enemmän irti. Kiireestä huolimatta elän eloisaa, täyteläistä elämää ja nautin minua kohtaavista asioista. Toivon elämännautintoa myös sinulle, lukijani.

Valoisaa, iloista ja syvällistä elämää tälle keväälle!

toivoo Reksi