Taiteen perusopetus antaa taiteenopetusta ensisijaisesti lapsille ja nuorille yhdeksässä taiteenalassa. Taiteen perusopetuksen laajan ja yleisen oppimäärän opetussuunnitelman perusteet (2017) on annettu musiikille, tanssille, sanataiteelle, sirkustaiteelle, teatteritaiteelle sekä arkkitehtuurille, mediataiteille, kuvataiteelle ja käsityölle. 

Opetus- ja kulttuuriministeriö on antanut selvitystehtävän taiteen perusopetuksen rahoituksen uudistamistarpeista Aalto-yliopiston professori Anniina Suomiselle. Selvitystyön ensimmäinen osa julkistettiin 1.4. ja eilen järjestettiin sitä esittelevä keskustelutilaisuus. Suosittelen lukemaan varsin selkeästi kirjoitetun selvityksen. 

Tähdennän, että tässä kirjoituksessa olevat näkemykset ovat omiani tai muilta lainattuja, mutta ne eivät edusta minkään tahon virallista kantaa. Otsikolla viittaan sekä arvokeskustelun tarpeeseen että taiteen perusopetuksen rahoitukseen. 

Musiikin osalta tilanteessa on ollut kaksi jännitteistä tekijää. Musiikin tuntiperusteisen (laajan oppimäärän eli musiikkiopistojen) valtionosuusrahoituksen suhde muihin taiteenaloihin on musiikin hyväksi 92-8. Toinen tekijä on yleisen ja laajan oppimäärän suhde musiikissa.

Yleisen oppimäärän (musiikkikoulut) rahoitus on ollut kuntien hyvän tahdon varassa. Kehitys on näin polenut paikallaan ja oppimäärä on jäänyt päasiassa vain suurten kaupunkien toiminnaksi. Juopa musiikkikoulujen ja musiikkiopistojen välillä ei ole ainakaan kaventunut. 

Musiikin laaja oppimäärä tulee uudistuksessa menettämään rahoitustaan, ellei taiteen perusopetukseen tosiasiallisuudessa saada uusia määrärahoja. Suomen musiikkioppilaitosten liiton (SML) puheenjohtaja Jouni Auramo avaa Suomen musiikkikasvatusseura – FiSME:n kolumnissa selvityksen ensimäisen osion näkymiä ensisijaisesti musiikin laajan oppimäärän kannalta.   

Tosiasia on, että uudistus tulee. Millainen uudistuksesta loppujen lopuksi sitten tulee, on valtion virkamiesten, selvittäjän ja taiteen perusopetusliiton sekä taiteen perusopetuksen toimijoiden yhteistyön tulos. Katsoisinkin, että edessä on koitos, jossa konsensuksen hakeminen yhteistyössä mudien taiteenlajien kanssa on etenkin musiikin kannalta erityisen tärkeää. 

Lisään pari omaa huomiota asioista, jotka ovat olleet mielestäni vain pilkahduksina läsnä asiasta käytävässä keskustelussa.  

Huomio #1. Musiikin laajan oppimäärän erityisasemaa perustellaan sekä historiallisen kehityksen tuloksena että taiteenlajin ominaisuudella. On totta, että koko taiteen perusopetus on seurannut musiikkioppilaitosten esimerkkiä, mutta aikojen muuttuessa yhteiskunnallinen kehitys ei ole tukenut järjestelmän kehittymistä sellaisenaan. Musiikin esimerkki loistaa kaukana kirkkaana tähtenä. 

Huomio #2. Yksilöopetuksen tarpeellisuudesta puhuttaessa on syytä muistaa, että yksilöopetus on tarpeellista myös esimerkiksi tanssissa ja sirkuksessa, vaikka musiikissa korostuukin soittamisen hienomotorinen kehitys, joka edellyttää erityisen yksilöllistä ohjausta.

Huomio #3. Esittävissä taiteissa (musiikki mukaanlukien) ei voi antaa ainoastaan yksilöopetusta, koska ryhmässähän sitä esiintymisetkin tehdään. Olisi siis syytä miettiä, mikä voisi olla paras mahdollinen suhde yksilöopetuksen ja ryhmäpetuksen välillä eri taiteenlajeissa yleensä sekä yhden taiteenlajin sisällä (oppilaan näkökulmasta). Tämä on olettaakseni lähes mahdotonta, mutta myös äärettömän tärkeää.

Huomio #4. Taiteenlajien välinen tasa-arvo on ainakin minulle haastava asia. Vertaan koulumailmaan. Millä tavalla matematiikan ja äidinkielen tasa-arvoisuutta voi verrata? Minä en tiedä, enkä ymmärrä, millä perusteilla niiden tuntimääristä päätetään kouluissa. Knoppi: Yleiskoulun syntyessä laulu oli yksi kolmesta opetettavasta aineesta.  

Taiteiden opetuksen tasa-arvo jää minulle epämääräiseksi ja tunteisiin perustuvaksi arvojen kohtaamiseksi. Toteutuuko tasa-arvo vain, jos tuettujen tuntimäärien suhde on sama? Tarvitsemme tasa-arvomittareita tai ainakin tarkempia perusteluja, millä perusteilla tasa-arvoa haetaan. Tätä asiaa toivon avattavan lisää keskusteluissa ja selvityksen toisessa osassa. 

Huomio #5. Taiteen perusopetuksen yhteydessä puhutaan hyvin usein laadusta. Opetuksessa läsnä olevia tekijöitä on kuitenkin niin monta, että niiden järjestelmällinen kehittäminen jonkinlaiseksi laatujärjestelmäksi tuntuu olevan hyvin hankalaa, ellei mahdotonta. Pitäisikö pyyhkiä pölyt Virvatuli-hankeesta ja kehittää siitä valtakunnalliseen raportointiin toimiva väline?

Huomio #6. Tiedonkeruun yhtenäistäminen eri taiteenlajit huomioonottaen on valtava haaste. Hyvä että tämän selvityksen kautta se tulee näkyväksi. Uskon että selvitys asettaa meille suuria haasteita, mutta nyt olisi syytä uskaltaa katsoa sellaiseen tulevaisuuteen, jossa saamme eteentulevien muutosten kautta uusia mahdolisuuksia. 

Yhteenveto
Ehdotus #1. Luodaan taiteidenvälisen tasa-arvon mittari. 
Ehdotus #2. Avataan yksilöopetuksen ja ryhmäopetuksen välisen suhteen tarve eri taiteenlajeissa.
Ehdotus #3. Kehitetään laatumittari taiteen perusopetuksen käyttöön. 
Ehdotus #4. Sovitetaan laatumittari keskitettyyn tiedonkeruuseen taiteen perusopetuksesta.