Tämä aika vuodesta on ajan virrassa elämistä. Vaikka luonnossa kevätjäiden sulamisaika vie vettä kiivaaseen tahtiin, samantyyppinen vuolas virta vie ihmisiä syksyllä, lukukauden alussa. Synnytämme kevään lailla uusia ajatuksia, herätämme henkiin haaveita ja katsomme kaukaisuuteen uskoen elämänvirran kaikkivoipaisuuteen. 

Tärkeää on osata hypätä mukaan ja unohtaa muut asiat, kuin se mitä on tekemässä. Pysähtyä ja miettiä, että onko tämä tärkeintä. 

Minulle tärkeitä asioita on ollut monta ja niiden järjestykseen laittaminen on aina vaikeaa. Normaalin opetuksen käynnistäminen meillä on sujunut sukkelaan ja voisinpa sanoa, että yllättävän vaivatta. Muutama kadonnut oppilas ja säädöt ryhmäaineissa ovat pieniä ja ohimeneviä ongelmia. Niistä on selvitty parissa viikossa.

Isojenkin asioiden onnistumiseen luotan kovasti. Eilen ja toissapäivänä liikahtivat minulle iloa antavat asiat niin opaljon eteenpäin, että uskon niiden menestymiseen ja muillekin iloa tuottavaan voimaan. 

Opistomme Tuulenpesiä alkaa saada sellaisen muodon, että voimme toteuttaa sen parhaalla mahdollisella tavalla. Tarpeeksi lasten luovuuteen luottaen, meidän ohjaamanamme niin, että saamme luovuuden istutettua parhaalla mahdollisella tavalla arjen resursseihin, tunteihin, aikaan ja rahaan. Siitä kuulemme ja näemme jo parin viikon kuluttua ensimmäisiä hedelmiä. 

Suomen musiikkikasvatusseura – FiSME järjestää Valtakunnalliset musiikkikasvatuspäivät 21.-23.11. Helsingissä. Päivien sisältö on mielestäni vaikuttava ja koko alaa edustavaa parasta osaamista. Oma työni liittyy läheisesti siihen ja tapahtuman valmistelut ovat oma virtansa tapahtumia. Verkkosivut ovat valmisteilla ja ohjelmakin toivottavasti voidaan julkistaa pian. Syksyn ensimmäinen koko alan eri tahojen edustukset yhteen saattava verkostotapaaminen on jo ensi viikolla. 

Saan intoa siitä, miten asiat liikahtavat. Olen tyytyväinen tähän viikkoon ja sen virtaan. Nyt viikonlopuksi lahdenpoukamaan lepäämään ja sitten taas maanantaina sukellus ensi viikon virtaan. Mukavaa viikonloppua.

Reksi