Lupauduin tekemään pienen kirjoituksen Heli Sepän opinnäytetyöhön Lampaanpolskasta projektijohtajan näkökulmasta. Viimeisimmät uteliaat ehtivät vielä näkemään projektissa syntyneen esityksen päättäjäiskonsertissamme 23.5. Musiikkitalon Back Boxissa.

Rehtorin näkökulma

Musiikin opetuksen perinne Suomessa on vahva ja vuosikymmenten aikana vakiintunut  oppilaitosjärjestelmä on hankkinut maailmanlaajuisen arvostuksen. Vakiintuneessa järjestelmässä on hienot ja hyvät puolensa, mutta aina myös kehitettävää.

Keski-Helsingin musiikkiopisto on oppimisympäristönä  pyrkinyt tekemään pedagogisia kehityshankkeita, joilla pystytään elävöittämään ja monipuolistamaan opetusta, etenkin niitä asioita jotka helposti jäävät vähemmälle huomiolle opetussuunnitelma-arkea toteutettaessa.

Keski-Helsingin musiikkiopiston projektien välineenä on useimmiten jonkin esityksen tai tapahtuman valmistaminen, mutta syvempänä tarkoituksena on opetustapojen tai tyylisuuntien monipuolistaminen ja niiden muuttaminen vähitellen myös osaksi arjen opetustilanteita. Edellinen vastaava suuri projekti oli Irti!, jossa haettiin ilman nuotteja tapahtuvaa ilmaisua nykymusiikin ja improvisaation keinoin, ja koko opiston eri ikäisten oppilaiden voimin. (Irti! http://www.khmusiikki.fi/index.php?mid=284)

Innostunut ja motivoitunut opettaja on parasta mitä oppilaitos voi tarjota oppilaalle. Opettajakunta on pääosin varsin hyvin perillä millaisia kehittämistarpeita sillä on. Rehtorin sangen haastava tehtävä pedagogisena johtajana on mahdollistaa henkilökunnan tarve pysyä ajan tasalla ja kehittyä. Kehittämisprojektit parhaimmillaan antavat kaikille opettajille mahdollisuuden olla mukana niissä ja löytää niiden kautta mahdollisuuden kehittää itseään.

KHMO:n projekteissa pyritään usein myös koko opistoa ja sen yhteisöllisyyttä vahvistavaan toimintaan, kuten Lampaanpolskan ryskettä, nykytystä ja rytmiä -projektissakin tapahtuu. Oppijoina ovat kaikki opistolaiset, olivat he sitten nuoria tai vanhoja, oppilaita tai opettajia.

Lampaanpolskan ryskettä, nykytystä ja rytmiä on Opetushallituksen rahoittama projekti, jossa pyritään rytmiikan, kehollisuuden, kansanmusiikin, improvisaation ja erilaisten soittotyylien kautta kehittämään ja vapauttamaan ilmaisua. Valmistettu esitys ei suinkaan ole tärkein tavoite, vaan itse oppimisen prosessi, johon sekä oppilaat että opettajat osallistuvat. Tavoiteena on juurruttaa nämäkin keinovarat osaksi opiston normaalia opetusta pitkällä tähtäimellä.
- Projektikuvaus: http://www.reksin.vuodatus.net/blog/2988069/lampaanpolskan-rysketta-rytmia-ja-nytketta/
- Projektista tehty esittely KHMO:n Musiikikasvatuslehti Trioliin 2012 (nettiversio): http://www.khmusiikki.fi/index.php?mid=371

Opettajien osallisuus ja innostus projektissa on ollut esimerkillistä. Projekti on suunniteltu opettajakunnan kanssa. Samalla alkoi hahmottua, että projekti ja Helli Sepän YAMK-tutkinto nivoutuvat toisiaan tukevaksi kokonaisuudeksi. Helli Sepän oma työ rytmiikan ja soitinopetuksen yhdistämisessä on nähdäkseni uraauurtavaa. Oli selvää, että Helli Sepän kevään 2012 tutkintokonserttiin osallistui käytännöllisesti katsoen koko musiikkiopisto. Samalla oli helppo havaita opistossa jo melkoisen pitkällä oleva sisäistämisen aste kehollisuuden ja rytmiikan keinovarojen käyttämisessä.

Haluan uskoa, että vähimmillään projektista on jäänyt yksittäiselle opettajalle halu etsiä uusia ulottuvuuksia opetamisen keinovaroihin ja esimerkiksi tunnin alkuun kehollisia keskittymisharjoituksia, joiden avulla saadaan koko tuntiin intensiivisempi tekemisen meiniki. Opettajien koulutukset ja esitysten valmistaminen ovat antaneet aivan käytännön tasolle asti tietoa ja vinkkejä opetustilanteisiin. Parhaimmillaan sekä oppilaat että opettajat ovat saaneet projetista kokemuksia ja elämyksiä. Ne johdattavat meitä kaikkia kohti uusia oivalluksia ja iloa musiikissa.