Tänään torstaina opistollamme järjestetään Soiva talo. Se on opistomme esittely pääsykokeisiin osallistuville. Soivassa talossa koko perhe tutustuu soittimiin sekä konsertin että soitinkarusellin kautta ja vanhemmat saavat lisätietoa musiikkiopisto-opiskelusta. Samalla lapset saavat leikkiä pääsykoetehtäviä porukalla rennossa ja mukavassa tunnelmassa.

Itseäni kiinnostaa, miksi vanhemmat valitsevat lapselleen musiikkiharrastuksen? Olisiko se musiikin estetikka, kauneus ja absoluuttinen ihana, tunteita herättävä musiikki? Itseisarvoinen musiikki, suuri taide? Tuskinpa. 

Musiikki itseisarvoisena on "turhaa", koska sitä ei voi realisoida rahaksi. Vai voisiko sittenkin? Uskon siihen, että musiikin harrastaminen on ennaltaehkäisevänä toimintana suuri säästö yhteiskuntamme sote-kuluissa ja paras väline uuden sukupolven kasvatuksessa innovaatioyhteiskuntaa kohti. Tähän palaan vielä kirjoitukseni lopussa.

Musiikkiopistoon kannattaa pyrkiä, jos nauttii musiikista. Pääsykokeissa joudumme testaamaan epämääräistä käsitettä musikaalisuus epämääräisten harjoitettavien ominaisuuksien kuten laulu- ja rytmitehtävien kautta. Tämän vuoksi yleensä sellainen pyrkijä, joka on jo laulanut ja leikkinyt musiikin parissa, pärjää ikätovereitaan paremmin testeissäkin. Toisaalta näin myös harrastuneisus ja motiivi siihen pääsee esille. 

Pääsykokeiden testit ovat ainoastaan viitteellisiä, eivätkä siis kerro jotain ehdotonta totuutta, suuntaa ne antavat kyllä. Musiikkiopistoon pyritään, koska rahoitus ei salli kaikkien ottamista. Tätä taas pyritään pehmentämään ja sijoittamaan mahdollisimman monta lasta mukaan toimintaan. 

Miten valita oikea soitin? Kannattaa aina kuunnella lapsen omia toiveita. Soittimen valintaan vaikuttaa mieltymyksen lisäksi hakijan ikä ja koko sekä muut ruumiilliset ominaisuudet, joita jo testeissä hieman tarkastelemme. Viulunsoiton, huilunsoiton ja pianonsoiton voi aloitaa varsin varhain, jopa 4-5 -vuotiaana. Suosittelen kuitenkin yleensä koulun aloitusikää, mutta esimerkiksi suurempien soittimien kuten fagotin, pasuunan tai kontrabasson soiton voi aloittaa hyvinkin vielä kymmenen-kahdentoista vuoden iässä.

Soittaminen ei ole ainoastaan soittotunti. Perheen on syytä varautua siihen, että musiikkiopistolla käydään kolmisen kertaa viikossa. Soittotunnin lisäksi mukaan tulevat vähitellen musiikin perusteet (teoria) ja yhteissoitto. Lisäksi lapsen päivittäinen harjoittelu on vanhempien vastuulla. Kannustaminen sekä yhdessä musisoiminen on parasta mitä yhdessä voi tehdä. Päivittäin.  

Musiikkiopistot ovat julkisen tuen piirissä ja niillä on opetussuunnitelma. Opetus on tavoittellisesti etenevää, koko ajan lapsi huomioiden ja hänen parhaiden kykyjensä mukaan edeten. Jokainen lapsi saa juuri hänelle itselleen sopivaa, parasta mahdollista opetusta. Vastineeksi sitten kannattaa muistaa, että harrastaminen on vapaaehtoista siihen asti kunnes aloittaa soiton. Sitten se on myös pakollista ja siihen täytyy sitoutua. Päämäärien asettaminen tehdään lempeän määrätietoisesti yhdessä opettajan kanssa henkilökohtaisella suunnittelulla. 

Henkilökohtainen opetus on suuri etuoikeus. Yksilöopetuksessa lapsi on tekijä, jota ohjaa korkeakoulutettu asiantuntija, opettaja. Tähän pohjautuva järjestelmämme saa lisäpotkua ryhmäopetuksesta, yhtessoitoista ja projekteista sekä kesäleiristä, joissa vihkiydytään mukaan musiikkiyhteisöön. Opettaja on on usein yksi lapsen pisimmistä aikuissuhteista hänen elämänsä aikana.

Haluan onnitella niitä perheitä, jotka valitsevat musiikin harrastamisen perheen yhteiseksi asiaksi. Toivon mahdollisimman monen pyrkijän löytävän musiikkiharrastuksen ja toivoni mukaan onnistuneesti meiltä. Autan mielelläni myös eteenpäin sopivan harrastuspaikan etsimisessä. 

Lupasin perusteluja alkupuolen väitteisiini:

Taitojen oppiminen vaatii harjoittelua. Käsitteiden suoritus ja oppiminen välillä on ero. Taidon oppimisessa on kyse suoritusten paranemisesta, taitojen pysyvyydestä ja niiden soveltamisesta uusissa ympäristöissä. Musiikin oppimisessa on mukana myös tiedollisia tekijöitä: tarkkaavaisuus, muisti, havainnot, mielikuvat. Ja vuorovaikutus.  

Musiikkia harrastavalla on erilaiset aivot kuin ei-harrastavalla. Suomalainen aivotutkimus on osoittanut, että aialla on neurologinen perusta: hermoärsykkeet muokkaavat hermostoa koko ajan. Tekemisemme jättää jälkiä aivoihimme. Kannattaa miettiä, millaiset aivot lapselleen kasvattaa.  

OECD: Art for Art’s Sake -tutkimusraportti kertoo seuraavaa:

Musiikkikasvatuksella on merkitystä älykkyysosamäärän ja akateemisten taitojen kehittymiselle. Musiikkikasvatus vahvistaa sanojen tulkinnan ja äänteiden tunnistamisen taitoja. Alustavien tulosten mukaan musiikkikasvatuksella on merkitystä vieraiden kielten oppimiselle. Näyttäisi, että musiikkikasvatuksella olisi suotuisia vaikutus visuaalis-spatiaaliselle ajattelulle, mutta näyttöä pitkäaikaisesta vaikutuksesta ei ole. 

Taidekasvatus kehittää taitoja, jotka ovat tärkeitä innovatiivisissa yhteiskunnissa. Taiteen ja innovatiivisuuden samankaltaisuuksia ovat esimerkiksi se, ettei ole olemassa oikeita vastauksia. Lisäksi tarvitaan viestintätaitoja sekä esiintymiskokemusta. 

Asiatietojen ja loogisen ajattelun lisäksi ihminen tarvitsee ns. kertovaa mielikuvitusta, esim. kykyä ajatella tai kuvitella toisen ihmisen kokemuksia. Taiteen tehtävänä kaikissa kulttuureissa on säilyttää leikin luonne ja voimistaa kykyä empatiaan. Taide vahvistaa kykyä tunteisiin ja mielikuvitukseen, kykyä ymmärtää itseä ja muita. Taide on erinomainen keino oppia ymmärtämään vieraita kulttuureita. Innovaatioiden tekemiseen tarvitaan joustavaa, avointa ja luovaa mieltä. (Nussbaum, 2010. Talouskasvua tärkeämpää.)

MOT.