Kun olin opiskelija, tärkeimmät viestinnän välineet olivat lankapuhelin ja kirjoituskone. Graduni kirjoitin jo linnunpöttötietokoneen tekstinkäsittelyohjelmalla; kuvat kopiointia varten lisäsin käsin leikkaamalla ja liimaamalla.
Kaikki lukivat paperihesaria ja äkilliset muutokset tapaamisiin hoidettiin puhelinkopeista soittamalla. Televisiossa oli jo kolme kanavaa ja värit.
Soitonopettajani oli käynyt kerran (!) muutaman kuukauden vierailulla opissa arvostetulla professorilla Keski-Euroopassa ja sitä kautta saanut kaiken olemassa olevan kansainvälisen tiedon ja henkilökohtaisen opastuksen soittoonsa. Sen, mitä vinyylilevyiltä ei voinut hankkia. Loput hän opetteli itse ja jakoi oppilailleen. Nykyäänhän lähes kaiken näkee ja kuulee eri videokanavilta hakemalla.
Muttamutta, onko kaikki nyt sitten helppoa?
Nykyään viestejä on helppo lähettää, koska kaikenlaisia härpäkkeitä voikin kuljettaa mukana. Puhelimet ajattelevat puolestani, tableteilta voi lukea tai vaikka kuunnella maailmankirjallisuuden klassikoita haluamallaan kielellä. Työdokumentaatio löytyy kännykän kautta pilvipalvelusta tarkastelua ja kommentointia varten muutamassa sekunnissa.
Huomaan painivani sen kanssa, etten tiedä mistä minun pitäisi tietää ja milloin. Saan tekstareita perinteisesti, mesestä, whatsupista ja erilaisia sekä ääni- että videopuheluita ainakin kahden ohelman kautta, välitän ja luen kuulumisia ainakin facebookista ja instasta sekä hetken tirskahduksia twitteristä. Kokoustan videolla nettiohjelman kautta matkojen päähän. Minun pitäisi hallita iCloudit, Dropboxit, G-Drivet, Moodlet ja Doodlet sekä muistaa millä alustalla mikäkin taho operoi. Kyllä tässä vanhan pää jo hajoaa.
Ei tässä vielä kaikki.
Perheellisen pitäisi pystyä seuraamaan myös lasten viestintää ja hallitsemaan sitä lapsiystävällisesti ja turvallisesti. Lisävälineitä ovat koulun Wilma, futiksen Jalkkis ja tanssiharrastuksen paperiviestintä.
Sekä musiikkiopiston viestintä.
Yhden lapsen ope käyttää tekstareita ja reissuvihkoa, toisen ope sähköposteja ja fb-ryhmää, kolmannen open ryhmän tiedot ovat verkkosivulla. Musiikkiopiston yleiset viestit tulevat sähköpostiuutiskirjeenä muutaman kerran kaudessa ja laskut sähköpostiin. Hmmm....
Lisäksi Eepos-oppilasjärjestelmän oppilasportaali on avautunut, mutta edellyttää vielä hiomista ja henkilöstön omaksumista, koulutusta ja yhteisiä pohdintoja järkevistä tavoista viestiä. Jonakin päivänä kaikki opistoviestintä kohtaa perheen yhtä varmasti kuin Wilman kautta koulupuolella...
Siihen päivään asti toivon musiikkiopistolaisten vanhemmilta aktiivisuutta ja luottamusta siihen, että tieto on saatavilla eri viestimien kautta ja se löytyy kyllä.
Kehitymme viestinnässämme ja olemme parasta tärkeimmässä:
– Musiikkitaitojen jakamisessa lapsianne varten.
