Toimistomme Terhi tuli tapaamisesta töihin tuomisinaan tietoa. Otsikon mukaisesti nimetty kirjanen on ollut hetken lukulistallani ja laittanut miettimään, kuinka itse käytän kieltä.
Olenko turvallinen ja helposti lähestyttävä keskustelukumppani? Osaanko ottaa huomioon erilaiset ihmiset kaikissa tilanteissa? Haluanko kehittyä paremmaksi sanankäyttäjäksi?
Haluan vastata kyllä.
Koska "kieli ei ole koskaan ainoastaan merkkejä paperilla tai ääniaaltoja ilmassa, vaan se on paljon enemmän: se paitsi kuvaa myös rakentaa todellisuutta. Puhumalla asioista tietyllä tavalla synnytämme mielikuvia tai vahvistamme niitä, ja puhuttaessa ihmisistä tai ihmisryhmistä tämä on erityisen tärkeää."
Tai koska "Ihmisten on voitava kokea itsensä tervetulleiksi toimintaan, ja jos heidän identiteettinsä jatkuvasti kielellisesti mitätöidään tai heitä jopa loukataan, tunne on kurja. Työyhteisöjen tutkimuksesta tiedetään, että syrjimättömän kielen käyttäminen parantaa työhyvinvointia, jaksamista ja jopa työn tehokkuutta."
Syrjimätön kieli – Opas inklusiiviseen kielenkäyttöön ja viestintään käsittelee seuraavia aiheita:
- Miksi syrjimätön kieli on tärkeää?
- Selkeä kieli
- Sukupuolitietoinen kieli
- Sateenkaaritietoinen kieli
- Antirasistinen kieli
- Vammaisuus ja sairaus
- Luokkatietoinen kieli
Kieli kertoo käyttäjänsä arvoista, ja siksi jokaisen on hyvä pohtia mitä sananvalintoja käyttää ja miksi.
T. Reksi jatkuvassa oppimisessa
*
P.S. Aina ei ole helppoa oma ammattikielikään. Ammattisanat kuvaavat omaksuttuja arvoja ja etiikkaa. Niiden muuttuessa myös sanasto muuttuu. Ellei päivitä sanastoa, ei päivitä asenteitakaan.
Emme ole enää kohta neljään vuoteen tehneet tasosuorituksia emmekä kurssitutkintoja noin 15 vuoteen. Useilla oppilaiden huoltajilla on kokemusasiantuntijuutta, joten vanhat termit tuntuvat tutuilta eikä näillä asioilla ei ole välttämättä eroa, mutta opetuksemme ja opetussuunnitelmaamme kirjatut arvot ovat aivan eri asioita kuin vain muutamia vuosia sitten.
Nykyiset opetussuunnitelmat kaikilla koulutusasteilla rakentuvat konstruktivistisen oppimiskäsityksen pohjalle. Opetussuunnitelmissa oppija on itse aktiivinen ja asettaa omat tavoitteensa. Arviointi kohdistuu asetettujen tavoitteiden saavuttamiselle eivätkä esimerkiksi oppijan ihonpväriin tai persoonaan. Näin ollen myös ulkopuolelta asetetut tavoitteet "sinun täytyy olla jonkinlainen" ovat tätä oppimniskäsitykstä vastaan.
On siis syytä päivittää tämäkin sanasto. Keski-Helsingin musiikkiopiston opetussuunnitelmien mukaan suoritamme perusopinnoissa kaksi opintokokonaisuutta sekä syventävien opintojen opintokokonaisuuden. Perusopintojen instrumenttiopinnoissa teemme Soivat taito 1 ja Soiva taito 2 suoritukset. Usein ne myös jaetaan osasuorituksiin.
Minulle tämä sanaleikki on sikäli tärkeä, että näin ohjaamme ajatukset kohti jo olemassa olevaa uutta. Pyrimme pois epämääräisestä "tasosta" ja ylhäältä päin katsovasta "lautakunnasta", joka arvostelee soittajan tasoa verraten sitä toisiin soittajiin. Näin ei todellisuudessa ole emmekä siihen halua. Käytännössä olemme jo toteuttaneet uudenlaista ajattelua, mutta sanojen käytössä ollaan vielä matkalla. Tsemppiä melle siihen. Kiinalaista sananlaskua mukaillen: "Tärkeintä elämässä on soittaminen, eikä sekään ole kovin tärkeää."
