Toissapäivänä satiin kuulla musikin perusteiden eri ryhmien aikaansaannoksista Kampin palvelutalon konsertissa. Täytyy sanoa, että se monipuolinen tapa musisoida, mitä konsertissa kuultin ja nähtiin, yllätti minut positiivisesti.

Konsertti alkoi kivalla rytmiluvulla eli Nauruloitsulla, joka sai heti kaikki hyvälle mielelle. Pingviinilaulussa saatiin yleisö lopullisesti pehmitettyä mukaan, kun huilisti-Arttu johti laululeikin kaikille. Kivaa!

Säveltämisen jaloa taitoa oli kokeiltu 2-mupen jatkoryhmissä ja saatukin jo melkoisesti aikaiseksi. Rohkea yrittäminen oli tuottanut kivaa tulosta. Musiikista oli laajennettu ilmaisua näytelmälliseen suuntaan, mikä varmasti  ihastutti yleisöä.

YMT-ryhmissä perehdytään myös rytmimusiikin maailmaan. Saimme kuulla pari eläväistä kappaletta siltäkin saralta. Oli hiernoa huomata, että uskallettiin seurata tilannetta pahemmin hämmentymättä ja soitettiin soolojakin. 

Isompien oppilaiden kuorolaulu puhutteli meikäläistä, sillä jo se, että nuoremme avaavat suunsa ja laulavat on saavutus ja itsensä ylittäminen, saatikka sitten se, että lauletaan rohkeasti kolmiäänisesti ja ylletään siinä aivan harrastajakuorolaisten tasolle!

Harmoniaoppilaiset olivat tehneet sovituksia muutamasta laulusta ja oli kiva kuunnella, miten erilaisiin ratkaisuihin saatetaan samastakin kappalesta päätyä. Itseeni teki tällä kertaa vaikutuksen Anna Kiviniemen yksinkertaisen herkkä sovitus Vem kan segla förutan vind Markus Karin kitaralle ja Sanni Kriikun huilulle.

Mielestäni erityislaatuisen hienoa on se, että mupe-konserttia varten on prosessoitu asioita, jotka esitetään julkisesti. Ja koska niiden hiomiseen ei voida käyttää hirveästi aikaa, jäävät ne hieman rouheiksi, mutta se ei olekaan tällä kertaa tärkeintä.

Tärkeintä on rohkea heittäytyminen, uskaltautuminen lavalle ja uskaltautuminen olla mukana tsemppaamassa.

Kiitokset mukaan rohkeille mupeoppilaille ja opettajille Silja, Lotta, Markus ja Saku!