Olin loppuviikosta Pop & Jazz Konservatoriossa rytmimusiikin syyspäivillä. Kaksipäiväinen tapahtuma oli jaettu ammatillisen koulutuksen ja perustason opetuksen teemoihin. Syntyi hyvin kattava ja esittelevä kokonaisuus, kuinka rytmimusiikin opetus on viimeisten parin vuosikymmenen aikana kehittynyt harrastelusta vakavasti otettavaksi, tulokselliseksi ja suunnitelmalliseksi ammatilliseksi osaamiseksi.

Ensimmäisenä päivä aikana saatiin kokonaiskuva opetussuunnitelmista, ryhmäopetuksesta, työelämämahdollisuuksista VAKA -hankkeen muodossa ja sävellys/lauluntekeminen projektimaailmassa, opintolinjana sekä osana opiskelijoiden opintokokonaisuutta. 

Iltapäivän paneelissa oli rytmimusiikin tärkeimmän ammatillisen opetuksen edustus. Paneelissa kerrottiin että rytmimusiikin oppilaitokset ovat yhdessä miettineet, kuinka välttää turha päällekkäisyys ja että eri oppilaitosmuodoilla on tehtävänsä ammatillisen opetuksen kentässä. Hienoa!

Ryhmäopetus alkaa olla arkipäivää osana soitinopetusta jo lähes kaikkialla, vaikka vielä on joitain tahoja, joissa ollaan hieman varovaisia. Kannattaa aina painottaa, että yksilöopetus ja ryhmäopetus eivät ole toisensa poissulkevia opetusmuotoja, vaan toisiaan tukevia opetusmuotoja. Kiitokset Metropolian Raili Honkanen-Korhoselle, joka ryhmäytti semppaan osallistujia mukavalla tavalla ja sai vakuutettua meidät helposti ryhmäytymisen tärkeydestä.

Metropoliassa järjestetään ryhmäpetusviikkoja, joissa on teemoja ja aiheluentoja. Vaikka olemmekin jo vuosia toteuttaneet asiaa omalla hyväksi havaitulla tavallamme, kannattaisi tällaista teemoitusta soveltaa jollain tavoin omassakin oppilaitoksessa. Mitäköhän tämä vastaava voisi meillä olla?

Toisena päivänä päästiinkin sitten soitinopetuksen edistymisen ja arvioinnin uusiin tuuliin. Junnu Kataja esitteli PJK:n uuden matriisimallin, jota he ovat jonkin aikaa pilotoineet. Tässä mallissa pienistä osasuorituksista muodostuu suurempi kokonaisuus, joka on jaettu laskennallisile 10 perustason vuodelle ja 4 musiikkiopistotason vuodelle.

Osa-alueista, kuten esim. asteikot, fraseeraus, improvisointi tai äänenmuodostus, hankitaan merkintöjä joista sitten keräytyy vähitellen täydentyvä ruudukko. Ruudukon voidaan ajatella vastaavan tasosuorituksia. Tämä on kätevää ja oppilaalle hyvin konkreettiseksi tuleva malli. Omassa opistossani samaa ollaan ajateltu ehkä vain musiikin perusteiden portfoliotöissämme, mutta voisin nähdä tässä monia hyviä asioita soitinopetukseemmekin, etenkin kun noin kolmen vuoden välein tulevat perustason tasosuoritukset jäävät helposti oppilaille hahmottomiksi ja kaukausiksi asioiksi suoritusten välillä.

Rytmimuskarissa soitettin ja laulettiin sitten rytmimusiikkia. PJK:lla on viety muskariasiaa rytmimusiikin soittamisen suuntaan. Jenni Rahunen ja Minja Koskela esittelivät Katin kontti -materiaalia ja 6-7 -vuotiaiden ryhmä teki heidän ohjaamanaan pienen esityksen. Opettajat soittivat bassoa ja pianoa ja lauloivat ja lapset lauloivat mukana. Mukana oli myös rummut, minibasso, valot ja äänentoisto.

En ole oikein ikinä saanut makua mihinkään viulu-, sello-, piano- enkä kyllä nyt tähän rytmimuskariinkaan. MIelestäni rytmimuskarissa lapset hukkuivat johonkin koneiston ja isojen soitinten sekaan. Minua arvelutti ylisuuri rumpusetti, jolle istutettu poika ei ylettänyt mihinkään, vaikka urhoollisesti yritti selviytyä tehtävästään.

Yleensä ottaen olen sitä mieltä että lasten tulisi saada kehittää omaa hahmotuskykyään, kehollisia valmiuksiaan ja ilmaisuaan laulamalla, loruttelemalla, liikkumalla yms. Soitinten hallintaan tähtäävä toiminnan pitäisi tulla vasta sitten kun näitä asioita on jo jonkin aikaa harjoitettu liikkuen ja laulaen – musiikkia omaksuen.

Huomasin lähteväni kotia kohti täynnä mielipiteitä, ideoita ja intoa. Syyspäivät olivat hyvin monipuolinen ja kattava kokonaisuus sekä hyvin järjestetty ja suunniteltu seminaaripaketti. Pop & Jazz Konservatorio hienosti tuo esille opettajiensa osaamista myös esitelmöitsijöinä ja alansa asiantuntijoina. Se on varmasti hedelmällistä ja vuorovaikutuksellista kehittymistä heille itselleenkin. Kiitos PJK:lle!