Parasta palautetta on se, ettei tule mitään palautetta, sanotaan.

Vaan kyllä kaikki palaute on arvokasta saajalleen ja varmasti myös sen antajalle. Jos sanan palaute korvaisi vaikka sanoilla reagointi, keskustelu, kommunikointi, niin aletaan lähestyä sitä vuorovaikutusta, jolla elämää katselemme. Minä reagoin ympäristöni virikkeisiin ja toivon, että muutkin reagoivat minun kertomiini kokemuksiin eri asioista. Annetaan palautetta.

Miksi juuri nyt kirjoitan tästä? Opistoni osallistuu Virvatuli -itsearviointihankkeeseen, jossa pyrkimyksenämme on kehittää itseämme ja toimintaamme parempaan. Sillä aina voimme olla parempia. Ilman peilausta palautteeseen eli kyselyihin emme voi tietää mitä olemme. Palaute edistää toimintaamme.

Palautteen laatu on toinen asia. Palaute on joskus asiallista, joskus osuu oikeaan, ja toisinaan se on vain antajansa mielentilan ilmaus. Vastaanottajan on syytä miettiä palautteen aiheellisuus; sen syvyys ja laatu. Näin teemme projektimme edetessä. 

Opistossamme on käynnissä myös, kuten tapoihimme kuuluu, projekti, jossa on sisältö. Sen nimi on Tuulenpesiä. Lapset ovat olleet sanapajassa, tehneet äänimaisemia, säveltäneet ja syventäneet kokemaansa niin, että meillä on syntymässä ueamman numeron musiikkiesitys.

Ensimmäinen harjoitukseksi kutsuttu, noin 70 hengen lapsilauman ja kourallisen opettajia yhteinen tiimellys tuotti myös palautetta: 

Hei Petri!

Pakko kirjoittaa pieni palaute, niin innostunut takapenkkiläinen oli autossa illalla, kun hain häntä Alppilasta. Lotan mielestä oli ollut huippuhauskaa ja erityisen mahtavia olivat kaikki opettajat: niin iloisia ja kannustavia. Itseäni, opettajaa, kosketti ehkä eniten se, kun Lotta kertoi, miten harjoituksissa oli osattu taitavasti ohjata, jos joku ei heti osannut soittaa oikein: opettajat kuulemma juttelivat niin kivasti, että kouluissakin voitaisiin ottaa heidän opetuksestaan mallia! 

Kiitos teille kaikille opettajille!

Mukavaa työpäivää
toivoo
Minna (Lotan äiti)

Tällä elää pitkään. Kiitos palautteesta.