Olen havainnut, että oppilaitoksiin joskus otetaan töihin luotettavia, lähipiirissä tunnettuja opettajia ilman sen kummempaa hakumenettelyä. Tällainen tuttu ihminen on todettu mukavaksi ja toisten kanssa toimeentulevaksi. Häneltä on kuultu oppilaskonsertteja tai omaa soittoa, ehkä nähty jopa soittotunteja. 
 
Mietin kuitenkin, että kannattaako jättää katsomatta, missä kulkee osaaminen koko kentällä? Luotetaanko siihen, että tuttu on turvallinen ja siten paras mahdollinen vai miksi ei tutustuta koko vapaana olevaan halukkaaseen työreserviin? 
 
Hakumenettely on oikeudenmukainen
Opistomme kaikki viimeisen kuuden vuoden rehtoriaikanani aloittaneet opettajat ovat hankkineet työnsä hakumenettelyn kautta, eli hakemuksen perusteella tehdyn esikarsinnan kautta opetusnäytteeseen kutsutuista valittuina. Olemme käyttäneet hausta tiedottamiseen työvoimatoimistoa, SML:n verkkosivuja sekä ammattikorkeakoulujen ja Sibelius-Akatemian tiedotuskanavia ja tietenkin myös omia kontaktejamme. Näin on tapahtunut lukuunottamatta kahta yksittäistä erityislahjakasta oppilasta varten hankittua "erityisopettajaa".
 
Opetusnäytteen kautta hankitussa työpaikassa hyvää on se, että hakija on itse ansainnut paikkansa ja voittanut sen koesoiton tavoin. Rehtori tai kukaan muukaan ei ole sitä hänelle lahjoittanut, joten hän ei myöskään ole siitä velkaa mitään vastapalvelusta. Tästä eteenpäin riittää se, että hän tekee työnsä niin hyvin kuin osaa. Laatuleima on hankittu asiallisesti, eikä sitä tarvitse kalastella käytäviltä. 
 
Kuka vaan voi hakea
Varsinkin viimeaikaisiin ammattikorkeakoululeikkauksiin peilattuna tällaisessa haussa etuna on myös julkinen puoli. Tarjottu työ kirjautuu työmarkkinoille työnä, jota varten täytyy kouluttaa tekijöitä. Olemme laittaneet jopa vain parin viikkotunnin opetustyöt julkiseen hakuun. Näin olemme saaneet kiinnostavia hakemuksia sellaisiltakin ihmisiltä, joiden emme olisi osanneet odottaa olevan kiinnostuneita vaatimattomasta työmäärästä. 
 
Opetusnäyte on oppimista
Opetusnäytteessä on monta oppijaa. Olen nähnyt useita näytteitä ja joka kerran innostun itse opettamisesta, koska löydän aina uusia asioita oppilaan ja opettajan vuorovaikutustilanteista. Vieressäni opetusnäytteitä arvioimassa on usein ulkopuolinen sensori ja yleensä vähintään haussa olevasta työstä lähtevä opettaja, joka tuntee oppilaansa. Opettaja haluaa valita heille parhaan työnsä jatkajan ja saa vinkkejä omaan opetukseensa sekä näkee useita eri lähestymistapoja opettamiseen. Tilaisuuksia nähdä kollegojen opetusta on liian vähän. 
 
Palaute antaa mahdollisuuden kehittyä
Annamme opetusnäytteestä palautteen. Kaikki opetusnäytteeseen kutsutut saavat suullisen arvioinnin omasta näytteestään ja voivat verrata sitä omiin tuntemuksiinsa tilanteen kulusta. Itsellenikin tilanne on mielenkiintoinen, sillä näin joudun perustelemaan valintamme. Myös työtä vailla jääneet saavat eväitä omaan kehittymiseensä ja palaute palvelee heitä vastaisuudessa. 
 
Miten voitat opetusnäytteen?
  1. Tunnin kulun tulisi vastata normaalia antamaasi soittotuntia. Jos opetusnäyte kestää 15 minuuttia, silloin viisi minuuttia vastaa varttituntia. Sinun tulee siis jäsennellä aika ja miettiä, että kaikki haluamasi asiat tapahtuvat tarvittavan ajan sisällä. Nykyisessä oppilaitosmaailmassa minuuttien käyttö on tärkeä osa tuntia ja palvelee oppilaan kehittymistä. Kuulostaa helpolta, mutta moni sortuu. 
  2. Lämmittely aloittaa tunnin. On syytä huomata, että oppilaat saavat turvallisuuden tunnetta siitä, että tunnissa on jokin peruskaava, jota voi sitten tarpeen mukaan hieman muunnella. Tunti alkaa aina jollain verryttelyllä ja usein parhaimmat tunnit alkavat aivan oikealla kehollisella lämmittelyllä, esimerkiksi venyttelyllä ja hartioiden pyörittelyllä. Tällä keskitetään ajatukset tulevaan soittoon. Ja lämmittelyn ehtii kyllä tehdä, sillä se lisää keskittyneisyttä. 
  3. Asteikot ovat peruskauraa, jota ei voi jättää märehtimättä. Niiden soittamisessa aletaan kiinnittää huomioita äänenmuodostukseen ja muihin perusasioihin. Hyvä opettaja soitattaa asteikon ensin sellaisena kuin oppilas sen osaa ja sitten antaa esimerkiksi erilaisia artikulaatio-ohjeita pyrkien parempaan äänenmuodostukseen. Asteikkoja soitetaan sekä nuoteista että ilman. Asteikoilla kannattaa soitattaa myös tuttuja melodioita. Jos oppilas soittaa ilman nuotteja Pienen kissanpoikasen tai muun tutun laulun uudella asteikolla, on se hänelle riemullinen hetki. Oppilaiden kanssa on myös kiva improvisoida yhdessä tutuksi tulevan asteikon avulla
  4. Äänenmuodostus tai jokin muu tekniikkaharjoitus on tärkeä osa tuntia. Etydiin tai asteikkoon kytkettynä se tulee luontevasti harjoitettavaksi. Useimmissa opetusnäytteissä teknista osuutta venytetään aivan liikaa. Ketään ei motivoi turha hinkkaaminen, ei edes opettajaa. Vähän kerrallaan, kohti päämäärää. Oppiminen ei ole hetki, vaan useiden hetkien ketju. Oivallusta joutuu odottamaan. 
  5. Valmisteltu kappale tai etydi kuuluu osana opetusnäytteeseen ja vastaa normaalin oppitunnin harjoiteltua läksyä. On hyvä soitattaa aluksi kappale kokonaan tai ainakin sen verran pitkä osuus, että päästään hyvään tuntumaan kappaleen kanssa. Tässä vaiheessa yleensä erottuvat motoriikan tai mielikuvien kautta toimivat opettajat. Molemmissa tavoissa on puolensa, mutta itse painotan mielikuvien kautta oppimista; tunnelmia, sävyjä, tilanteita ja kuvauksia. Ohjaa, älä määrää. Anna oppilaan oivaltaa. Hyvä opettaja antaa lyhyitä vinkkejä, joilla opittava asia parantuu olennaisesti. Älä myöskään korjaa etukäteen sitä, mikä ei ole pielessä. Usein kokeneetkin opettajat antavat aivan liian monta ohjetta ennen ensimmäisenkään äänen soittamista. Uudelleen soitettaessa ei kannata soitattaa koko kappaletta vaan kohtia, joiden oppiminen palvelee koko kappaleen oppimista. Rauhan tunne säilyy, vaikka minuutit juoksevat.  
  6. Oma esimerkkisoitto liittyy olennaisesti edelliseen. Kuulokuva kertoo enemmän kuin satatuhatta sanaa. Yleensä parhaat opettajat soittavat hienosti, vaikka eivät suurten lavojen virtuooseja olisikaan. Jo asteikoissa se terssi on enemmän musiikkia ja saa oppilaasi keskittyneemäksi. Samalla päästään paremmin hahmottamaan intonaatiota, vaikka sisäinen kuulo ei olisi vielä kovin kehittynyt. Myös laulaminen on upea tapa välittää tarkoitusperiä. Jos osaat soittaa säestyssoitinta, vaikka vaatimattomastikin, näytä se, sillä näin voit tehdä musiikkia luokassasi monella eri tapaa. 
  7. Kehuja ei voi antaa liikaa. Oppilas kyllä vaistoaa, jos kehu ei ole aitoa. Kehu siis vain aiheesta ja varsinkin silloin kun oppilas oivaltaa jotain. Jos ette tavoita jotain asiaa, voi senkin sanoa esimerkiksi siten, että "Tämä vaatii vielä kypsyttelyä, palataan siihen myöhemmin." Tällöin voi samalla mainita oppilaan jo osaamista asioista kehuvaan tyyliin. Joskus kuulen sanottavan, että ei voi antaa rehellistä palautetta. "Rehellinen palaute" tarkoittaa usein sitä, että opettajalla ei ole tarkkaa käsitystä siitä mitä oppilaalta juuri tässä kehitysvaiheessa voi edellyttää. Kehujen kautta kehitytään. Yleensä opetusnäytteen oppilas on vasta-alkaja, mutta varsin kelpo opetettava. Vasta-alkajan ohjaamisessa näkyy hakijan lahjakkuus opettamiseen, ja opettaminen on taidetta. Niin, ja muistathan käyttää oppilaasi nimeä, se on avain vuorovaikutukseen. 
  8. Hakemus on syytä tehdä huolella, sillä sen perusteella valitaan näytteen antajat. Kerro itsestäsi rehellisesti ja nasevasti. Älä kirjoita hakemukseen sellaista mitä et ole. Kokemus ja pätevyys tottakai on tuotava esille, mutta myös olennaisimmat näkemyksesi opetustyöstä sekä etenkin ammattiin liittyvistä harrasteista kannattaa mainita. Jos haemme pianonsoiton opettajaa töihiin ja hakija kertoo soittavansa viulua tai harrastavansa kuorolaulua kertoo kyllä meille avoimin mielin musiikkiin suhtautuvasta henkilöstä, jolla on käsitys musiikista myös harrasteena.
  9. Taustatiedot
    Tiedäthän millaista työtä olet hakemassa? Oletko soittimesi ainoa opettaja, ovatko tulevat oppilaasi enimmäkseen vasta-alkajia vai jo pidemmälle ehtineitä vai sekä-että. Tiedäthän myös tarpeellisen siitä työnantajasta, jonka leipiin pyrit? Olet pyrkimässä myös työyhteisön jäseneksi ja sinun on silloin syytä tietää, millainen opettajakunta siellä on, käytetäänkö jotain yhteistä metodia, onko siellä jotain erityisiä painotuksia, esimerkikisi ryhmäopetukseen, orkesteri- tai kuorotoimintaan? Kun olet tutkinut nämä etukäteen, on sinulle itsellesikin syttynyt oikeanlainen halu päästä mukaan kehittämään uutta työpaikkaasi. Olet sillloin motivoitunut paremmin haastatteluun ja osaat kohdistaa vastauksesi oikeanlaiseen kehykseen. 
  10. Haastatteluosuus täydentää opetusnäytteessä syntynyttä mielikuvaa sinusta. Haastattelussa käydään läpi annettu opetusnäyte ja analysoidaan oppilaan kehitysvaihe sekä opettamisen painopisteet lähitulevaisuudessa. Lisäksi saat kertoa hakemuksesi täydennyksesi itsestäsi, urastasi ja ajatuksasi opetustyöstä. Valmistaudu kertomaan olennainen. Työnantajaa ei kiinnosta se, että sinulle sopisi juuri kyseinen työ. Niin se sopii muillekin hakijoille. Kerro siis miksi olisit paras mahdollinen opettaja tekemään sitä. Ei haittaa, jos haastattelussa on rentoa, se on yleensä hyvä merkki. Sinun kannattaa myös kysyä mieltäsi askarruttavia asioita aivan käytäntöön asti, kuten opetuspaikat ja ajat, työsuhteen luonne, palkkaus ja työsuhteen pituus. Useimmiten ne ovat hyvin vakioita, eikä niihin juuri voi vaikuttaa, siksi ne on syytä tietää viimeistään haastattelussa. Jos itselläsi on ehtoja työn vastaanottamiseen, on niistä syytä kertoa viimeistään haastattelussa. Valitulla on toki oikeus kieltäytyä tarjotusta työstä, mutta yleensä asioiden pitäisi olla niin selviä, ettei sellaiseen tilanteeseen tulisi päätyä. 
Onnea matkaan!  
 
P.S. Tällaisia ajatuksia minulle syntyi, kun joulukuun puolivälissä valitsimme klarinetinsoiton tuntiopettajan sijaista äitiyslomalle siirtyvälle Laura Likitalolle. Hakijoita oli yhdeksän hyvää, joista kutsuimme opetusnäytteeseen hyvien hakemusten perusteella neljä hakijaa. Kiitettäviä näytteitä oli kiintoisaa seurata. Valintamme kohdistui Anni Björkiin. Onnea Anni, hienosti vedetty ja tervetuloa taloon!
 
Reksi