Esikoiseni aloitti tänä syksynä soittotunnit. On ollut hauska seurata sitä iloa ja riemua, minkä soittaminen ja edistyminen saa aikaiseksi. Ja kivasti onkin mennyt tähän asti. Asettuminen musiikkiopiston asiakkaaksi on reksillekin uusia näkökulmia avaava. Saimme omalta opettajalta materiaalia, jonka perusteella kokosin tämän vinkkilistan. 

10 vinkkiä hyvään harrastamiseen

1. Syy harrastaa
Ajattelen, että lapsella pitää olla hyvä harrastus, jossa lapsella on turvallista ja jossa lapsi voi kehittyä. Toivon lapselleni soittotaitoa, onnistumisen iloa, edistymisen iloa, motivaatiota kehittyä ja tietenkin nautintoa itse musiikista. Soittaminen kehittää hahmotuskykyä ja motoriikkaa; yhdistää aineettomat asiat keholliseen tekemiseen. Lapseni saa välineitä pärjätäkseen elämässä.

2. Lapsen tukemisesta 
Vaikka olen toki ohjannut lapsen valintaa soittamiseen, on se hänen oma harrasteensa. Lapsi haluaa luontaisesti oppia uutta. Toivottavasti osaan kannustaa häntä siinä, tukea ja rohkaista. Minun on oltava valmis hyväksymään lapseni sellaisenaan – myös mahdollisesti sen, että hän ei edisty yhtä hyvin kuin ryhmän toiset lapset, naapurin tai tuttavan lapset. Rakkaus lapseeni ei voi riippua pärjäämisestä. 
 
3. Soittotunneista
Kiireitteni lomassa myös minun pitää muistaa, että soittotunnille tullaan ajoissa. Se on lapsen harrastuksen ja opettajan kunnioittamista, enhän myöhästy muistakaan tärkeistä tilaisuuksista. Lapsi huomaa, että arvostan soittotuntia. Muutenkin olisi hyvä muistaa, että soittotuntia ei peruta kuin tärkeistä syistä. Sellainen on esimerkiksi flunssa, jolloin voi tartuttaa opettajan ja soittokaverit. 

4. Tunnilla 
Useimmat opettajat edellyttävät pienen lapsen tuntien sivusta seuraamista ja muistiinpanojen tekemistä. Silloin opettajalle ja lapselle jää paremmin aikaa keskittyä tekemiseen. Opettaja ohjaa lasta, antaa tietoa, kertoo ja näyttää, soittaa malliksi, ylläpitää monin leikinomaisin tavoin motivaatiota ja iloa musiikissa. Vanhemman tehtävänä on tukeminen ja kannustaminen sekä harjoitteluun ohjaaminen kotona.

5. Harjoittelusta
Harjoittelu tekee harjoittelusta kivaa. Oppiminenhan on kivaa! Sen vuoksi on parasta ylläpitää säännöllisyyttä, jotta harjoittelusta tulee tapa. Se säilyy myös myöhempinä vuosina. Pienellä lapsella 15-20 minuuttia päivittäin on jo ihan riittävä aika, kesto kasvaa iän ja keskittymiskyvyn mukaan. Rauhallinen ja keskittynyt harjoitteluhetki yhdessä lapsen kanssa on myös parasta laatuaikaa, mitä voin tarjota. Varsinkin, kun muistan pitää yllä mahdollisimman iloista ja myönteistä ilmapiiriä. 

6. Pitkällä tähtäimellä
Jossain vaiheessa lapsi alkaa käydä itse tunneilla. Toivottavasti osaan kannustaa häntä itsenäistymään. Lähellä ollen, jättäen tilaa. Tuloksia saavutetaan pikku hiljaa, ja ymmärrys tavoitteiden asetteluun, pitkäjänteisyyteen ja päivittäisen etenemiseen kehittyy vuosien varrella. Soittoharrastuksessa ei ole kyseessä pikaruuan nauttiminen. Loppujen lopuksi vanhemman ja opettajan on tarkoitus tehdä itsestään tarpeettomia…

7. Suhde opettajaan
Oman opettajan kanssa voi aina keskustella lapsen asioista. Sitä varten opettaja on. Kannattaa muistaa, että soitonopettaja voi olla yksi tärkeimmistä ja pitkäaikaisimmista aikuissuhteista, minkä lapsi vuosien varrella saa. Opettajalle kannattaa kertoa myös lapsen erityisominaisuuksista, kuten esimerkiksi lukivaikeuksista, koska opettajalla on välineet käyttää monia eri oppimistapoja ja näin helpottaa opettajan työtä etsiä juuri omalle lapselle sopivia. Myös muista harrasteista on hyvä tietää, jotta ne osataan ottaa huomioon harjoittelua suunniteltaessa. 

8. Lopettaminen
Jokainen lopettaa soittamisen musiikkiopistossa. Jotkut jatkaakseen sitä muualla, jotkut laittaakseen soittimen varastoon. Hyviä etappeja ovat musiikin perustaso ja musiikkiopistotaso, joista saa todistukset. Lopettamiseen liittyy luopumista ja lopettamispäätöksen teko on suuri asia, joka kannattaa käydä huolella läpi, yhdessä vanhempien ja opettajan kanssa. Soittamiseen on uhrattava, jotta siitä myös saa. Kannattaa siis punnita soittamiseen tarvittavan sitoutumisen ja siitä saatavan ilon ja hyödyn tasapaino. 

9. Kehut ja kiitokset! 
Aina kun on kehuttavaa, yritän muistaa kehua. Huono palaute omaa lasta, opettajaa, harjoittelua tai muuta soittamiseen liittyvä kohtaan aiheuttaa helposti tuhoa. Huolimaton kommentti, esimerkiksi ”onpas huono kappale”, saattaa muuttaa lapsen asennetta jos ei koko soittamista, niin ainakin kritiikin kohteeksi joutunutta asiaa kohtaan. Kannattaa myös muistaa, että lapsi aistii, jos kehut annetaan aiheetta. Palautteen tulisi olla lapsen omista lähtökohdista annettua. Kehut ja kiitokset sopivassa hetkessä ovat aina ja kaikille tervetulleita!

10. Vinkkejä syvempään harrastamiseen
- Tarvitsemme tilaisuuksia musiikin kuuntelemiseen. Esimerkiksi opiston omat konsertit ja soittajaiset ovat mainioita paikkoja saada konserttikokemuksia ja tutustua toisiin. 
- Lahjaksi voi mainiosti hankkia konsettilippuja tai tallenteita. Yhteinen konserttikäynti tai yhdessä kuunneltu levy ovat aidosti läsnä ollen yhdessä hankittuja elämyksiä.
- Esiintyminen on palkitsevaa ja kotikonserttien pitäminen on hauskaa leikkiä. Isovanhemmat tykkäävät ja kodin ulkopuolellekin kannattaa uskaltautua. 

Lopuksi 
Soittamisesta saatu pääoma ei katoa ikinä. Itsetunto ja itsetuntemus, haasteiden vastaanottokyky ja ratkaisuntaito ovat kasvaneet ja on saatu elinikäisiä ystäviä. Soittotaito saattaa aikuisiällä ruostua, mutta musiikista nauttimisen taito on kasvanut. Ja mikä parasta, musiikin merkitys – elinikäinen musiikkisuhde säilyy.

Tällaisia pohtii isi-Reksi.