Haluaisin sulkea tapahtuneen tiedostani,
mutta surmat Kauhajoella ovat totta.

On Suomen aika katsoa peiliin.
Suomi on väkivaltainen maa.
Miksi maassamme voidaan pahoin?

Ase ei toimi, ellei joku paina liipaisinta.
Viina ei kaadu kurkkuun itsekseen, eikä humalaisen auto liiku ilman kuljettajaa.
Internet ei ole televisiota tai kirjoja kummempi pahaan yllyttäjä.  

Onko aika herätä siihen, että maamme ei ole hyvä kaikille. Ampumiset ovat osa sitä pahoinvointia, mikä näkyy mielenterveys- ja itsemurhatilastoissamme. Aseen epäillylle jättänyt poliisi ei ole syyllinen ampumiseen. On myöhäistä, kun katsotaan taaksepäin ja etsitään syyllisiä.

Emme voi rajoittaa kaikkien kansalaistemme vapautta sen vuoksi, että joku ei osaa elää vapaana. Emme voi rakentaa aitoja jokaisen talon ympärille ja panssaroida autojamme tai pistää valvontakameroita joka paikkaan. Se ei lisää turvallisuutta. Se nähdään Lähi-Idässä ja Amerikassa.
Mutta meidän Suomemme kovat arvot vievät meitä samanlaiseen maailmaan.

Mitä sitten voisimme tehdä?

Ihmisyydessä on pimeä puolensa joka tulee esiin, kun on yksin ja tulevaisuudetta. Yhteisöllisyys ja toisista välittäminen ovat ainoita keinoja ehkäistä ennalta tällaisia tapauksia. Perhe, sukulaiset ja ystävät, luokkatoverit ja me kaikki voimme rakastaa ja välittää.

Lapsesta pitää pitää huolta ja lapsella pitää olla turvallinen olla.
Turvallisuus syntyy vain rakastamalla ja läheisyydellä.
Kaikki tarvitsevat uskoa tulevaisuuteen.

Tulevaisuuten uskovasta, itsensä tuntevasta lapsesta kasvaa tasapainoinen nuori aikuinen.

-- -- -- -- --
Henkilökunnan viikkopostissa viime marraskuussa on ollut seuraava teksti.

Jokelan tapahtumasta
Järkyttävät tapahtumat saattavat tulla esiin myös opetustilanteissa näinä päivinä. Tapahtumana se koskettaa ensisijaisesti tapahtumassa mukana olleita, heidän läheisiään ja tuttaviaan.

Samalla se varmasti herättää meissä kaikissa musiikkiopistolaisissa paljon kysymyksiä. Jokainen luonnollisesti reagoi tunnetasolla tapahtuneeseen eri tavoin. Toinen oppilas saattaa ohittaa tapahtuman ilman kysymyksiä, mutta toisessa oppilaassa se voi aiheuttaa voimakkaita tunneraktioita.

Oppilaamme läpikäyvät tapahtunutta ensisijaisesti omissa kouluissaan, mutta he saattavat ottaa tapahtuneen puheeksi soittotunneilla, jolloin on mahdollisuus keskustella asiasta kahden kesken turvallisen aikuisen kanssa.

Aikuisen rooli on kuunnella, ottaa kysymykset vastaan ja jäsentää tietoa yhdessä nuoren kanssa. Lapset kaipaavat aikuiselta jonkinlaista turvallista viestiä jatkaakseen eteenpäin. Opettajien on hyvä osoittaa etteivät pelkää tapahtunutta, silloin lapset rauhoittuvat paremmin.

On hyvä säilyttää normaali työjärjestys, sillä arjen rytmi ja sen jatkuvuus luo turvallisuutta, mutta jos lapsella on kysyttävää niin keskustele asiasta.  Jos pidät tilaisuuksia joissa on useampia paikalla, harkitse onko hiljainen hetki paikallaan vai vain mennä suoraan asiaan.

Lisätietoa kriisitilanteissa käyttäytymisestä Opetushallituksen verkkosivulla: http://www.oph.fi/frontpage.asp?path=1