Huhtikuussa SML:n päivillä luennoi Airi Koivukoski Viuluviikarien toiminnasta otsakkeella Ryhmäopetuksen metodiikka musiikin perusopetuksessa. Hienoja tuloksia saatu aikaan vuosien varrella. Onnea!

Airi Koivukoski totesi, että turhan usein asetetaan yksityistunti ja ryhmäopetus toistensa vastakohdiksi. Näin ei suinkaan ole, vaan kummassakin opetusmuodossa on parhaat puolensa ja ne täydentävät toisiaan. Yksinään ei kumpikaan riitä edes "mukavaan" musisointiin saatikka tavoitteiden asetteluun.

En lähde tässä kirjoituksessa pohtimaan käsitteitä yksityistunti/yksityisopetus - ryhmätunti/ryhmäopetus, enkä tarkemmin edes ko. toimintamuotojen sisältöjen laajaa kirjoa. Suomessa ollaan totuttu laatuun ja sen pitää aina olla läsnä missä tahansa opetuksessa.

Olen iloinen, että omassa opistossamme osataan hyödyntää eri opetusmuotoja ja rikastuttaa näin oppilaan kehitystä. Opettajien vapaus laatia itse lukujärjestyksensä, pieni kiintiö ryhmäopetukseen sekä omista tunneista aina välillä ryhmiin säästetyt minuutit tuovat paljon rikkautta opetussisältöihin.

Yksityistunti on tärkeä oppilaan yksilöllisen kehittymisen kannalta. Aikuisen esimerkki ja kokemus kohdistuvat soittotaidon kehittymiseen hyvässä ja luotettavassa ohjauksessa. Oppilas saa kaiken huomion itselleen. Aikuissuhde on tärkeä nuoren kasvussa myös henkisesti. Opettaja on musiikkiopistolaiselle usein elämän pisin suhde vanhempaan ihmiseen oman perhepiirin ulkopuolella.

Ryhmätunneilla sosiaaliset suhteet, yhdessä tekeminen ja ryhmässä toimiminen kehittävät oppilaissa (ja opettajassakin) muita avuja. Yhteissoiton käsitteet, asioiden tärkeysjärjestys ja ikätovereiden matkiminen antavat kimmokkeen kehittymiselle aivan toisella tavoin kuin yksin tekeminen.

Opistossamme arvostetaan ryhmässä toimimista ja niissä meillä on monia esiintyviä kokoonpanoja, esimerkiksi kitaristeilla, sellisteillä ja hulisteilla. Huilunsoiton lehtorimme Heli Talvitie valmistelee ylempää ammattikorkeakoulututkintoaan Stadiassa (tuleva Metropolia) ja hänen opinnäytetyönsä sisälsi viime launtaina järjestetyn Taikahuilujen konsertin sekä kirjallisen työn: "Taikahuilut - matkalla konserttiin". Kiinnostuneet voivat kysellä sitä häneltä itseltään heli.talvitie@khmusiikki.fi

Taikahuilujen esitys Konservatorion salissa oli osoitus Heli Talvitien omistautumisesta ryhmälleen. Esitys antoi viitteitä siitä, että ryhmätunneilla saavutetaan hyvin paljon kehitystä, mitä ei voida yksityistunnilla saavuttaa.

Taikahuilut soittivat 80 minuuttia musiikkia, ja jokainen yhtyeen jäsen soitti kaikki stemmansa ulkoa. Tämä kertoo opettajan uskosta oppilaiden kykyyn omaksua asioita ja saavuttaa asetetut tavoitteet. Se kertoo myös oppilaiden innokkuudesta ja jaksamisesta, kun on mielekästä toimintaa. Tämä toki vaatii opettajalta pedagogina, muusikkona ja organisaattorina valtavasti taitoa. (ryhmädynamiikan hallinta, kaikki stemmat ulkoa, johtaminen, sovittaminen, harjoitusten järjestelyt etc.)

Taikahuiluissa soittaa viitisentoista 10-20 -vuotiasta huilistia, mutta mukana yhtyetoiminnassa ollaan kasvamassa jo kuusivuotiaana vasta-alkajana. VIVO-ryhmä soittikin Taikahuilujen mukana mm. Ostakaa makkaraa; kauniisti, rytmissä ja vireessä. Kuinka hienolta pienen soittajan mielestä kuulostaakaan, kun koristelut ja harmonia tulevat muualta yhtyeestä! Pienet saavat olla heti sisällä musiikissa.
 
Usein yhtye- ja orkesteritoiminnassa painotetaan, että tason täytyy olla kaikilla osallistujilla sama. Taikahuiluista jokaisella on tasoonsa nähden sopivaa soitettavaa, ei siis taso-ongelmia ja kaikkien taidot yhteissoitossa kehittyvät. Näin pääosaan nousee itse substanssi; tehdään musiikkia. Ja se rikastuttaa meidän sosiaalista elämäämme.