Kehityskeskustelu on tärkeä vuorovaikutusväline rehtorin ja opettajakunnan kesken. Rehtorin aika on näissä tapaamisissa kerrankin henkilökohtaisesti opettajaa varten. Keskustelut ovat luottamuksellisia. Useimmitenhan rehtori kohtaa opettajat ryhmässä, esim. openeuvoston kokouksissa tai vapaahetkinä opettajainhuoneessa.

Keskusteluissa puhutaan omasta elämäntilanteesta suhteessa työhön ja oppilasasioita. Tarkastellaan, mitä on tapahtumassa vuoden aikana, millaisia haasteita sieltä saattaa tulla tai millaisia konserttikokonaisuuksia tai tasosuorituksia on valmistumassa. Lisäksi kartoitetaan sitä, millaiseen koulutukseen saattaisi olla tarvetta.

Olen itse kokenut innostavana keskustelun opettajuudesta. Olen itsekin opettaja ja toivoakseni sellainen kollega, jonka kanssa on hyvä keskustella itseä kiinnostavista pedagogisista asioista. Opettaminen on yhteistä ja inhimillinen opettajuus sallii epätäydellisyyden. Epätäydellisyytensä myöntäminen mahdollistaa kehittymisen opettajana ja ihmisenä.

Tämän vuoden kehityskeskusteluissa olemme käyttäneet pohjana Virvatulihankkeen opettajien arviointilomaketta. Kohtia on viisi:
  • Aineenhallinta, sekä pedagoginen ja taiteellinen osaaminen
  • Oppilaan kohtaamisen taidot
  • Oppilasarvioinnin osaaminen
  • Opetuksen suunnittelu ja (opetuksen) arviointi
  • Opettajat työyhteisön jäseninä
Meillä on töissä ammattitaitoinen, kokenut ja terveen itsetunnon opettajakunta, joka on kiinnostunut työstään ja haluaa kehittyä siinä. Halu tasa-arvoon, avoimeen vuorovaikutukseen ja toisen ihmisen kuuntelemiseen ovat olemassa niin opettajien kuin myös oppilaiden keskuudessa. Tämä on hyvin tärkeä ja meille ominainen arvo, jonka koen jakavani kaikkien opettajiemme kanssa.

Haasteita koetaan oppilaan kohtaamiseen tarvittavan ajan ja oppilaan tavoitteiden pitkäjänteisen asettelun kanssa. Vaikka meillä on jo pitkä perinne käyttää pienryhmäopetusta yksilöopetuksen vahvistajana, joidenkin opettajien kohdalla ryhmätilanteet koetaan haastavammiksi kuin kasvokkain tapahtuva opetus. Työn haasteisiin suhtaudutaan kuitenkin terveesti.

Opetussuunnitelmat tunnetaan ja niitä toteutetaan niiden hengen mukaisesti itse soveltaen. Oppilasarvioinnissamme olemme hyviä sekä suullisesti että kirjalliseti ja siihen kiinnitämme paljon huomiota. Arviointimme on ajattelultaan oppilaan henkilökohtaiseen opetussuunnitelmaan pyrkivää ja hänen omista lähtökohdistaan kumpuavaa. Itse toivoisinkin joskus näkeväni numeroarvostelun pois jäämisen, mutta ehkä se joutuu odottamaan vielä seuraavienkin OPS-perusteiden yli.

Sitoutuneisuuden ja tunnollisuuden vastapainoksi tarvitaan tervettä itsekkyyttä. Omaa hyvinvointia tulee vaalia, mutta myös uskaltautua sairastamaan silloin, kun on kipeä. Pitkällä tähtimellä se on oman hyvinvoinnin lisäksi myös oppilaiden ja kollegoidenkin kannalta järkevintä. Silloin, kun opettaja heti flunssan saadessaan jää kotiin lepäämään, on todennäkäisempää ettei siitä kehity pitkäaikaista keuhkokuumetta tai ettei opettaja tartuta heti koko opistoa puolikuntoisena työtä tehdessään.

Koulutustarvekartoitukseeni olen saanut monenlaisia vastauksia. Yhteisöllisyyden ylläpitäminen ja tukeminen on tärkeää. Kehollisuus ja työkyvyn ylläpitämiseen tähtäävä koulutus on yhä tarpeellisempi henkemme ruokkija. Kaikenlainen musisointi lisää taitojamme. Soitinkohtaisia pedikoulutuksia myös tarvittaisiin, ja siinä toivottavasti auttavat soitinyhdistykset sekä opistojen välinen yhteistyö.

Minulle syntyy kuva, että opettajamme ovat kutsumustyössä ja pyrkivät täydellisyyteen. Täytyykin todeta, että tunnollisen opettajan on huomioitava resurssit, joilla omat opettamisen tavoitteet tulee asettaa. Meillä on tietty tuntimäärä käytettävissämme ja pyrimme sen mahdollisimman parhaaseen käyttöön. Kannattaa muistaa, että oppilaan kohtaaminen kerran 45 minuuttia on murto-osa oppilaan koko viikon kaikesta tekemisestä. Vaikkakin varmasti suhteellisesti ottaen paljon merkityksellisempi.

Monen mielestä olemme jopa poikkeuksellisen hyvä työyhteisö. Mitkä mahtavat olla avaimia tähän? Olemme arvostava, toiset huomioon ottava, samat arvot allekirjoittava ja ristiriidat ratkaisemaan pyrkivä yhteisö, jossa on tarpeeksi tilaa erilaisille yksilöille ja tavoille tehdä töitä.

Kiitokset antoisista keskusteluista,
toivottaa Reksi