Viime viikolla Suomeen saapui kaukaisia vieraita Australian lounaisosista Perthin kaupungista. Kyseessä oli Rossmoyne Senior High Schoolin oppilasorkesterit ja kuorot.  Miljoonakaupungeissa koulut ovat isoja ja Rossmoynessakin on noin 1500 oppilasta. Oppilaat osallistuvat orkestereihin ja kuoroihin koulun musiikinopetuksen puitteissa ja saavat sen lisäksi viikottaisen soittotunnin 3-5 hengen ryhmissä.

Meidän puhallinorkesterimme ABBBA sai toimia isäntänä koulun 40 hengen puhallinorkesterille viime viikon torstaina. Meitä jännnitti hieman aluksi, että millaisia ihmisiä sieltä oikein tulee. Bussillinen porukkaa saapuikin hyvällä täsmällisyydellä puoli neljältä ja kantoi tavaransa saliin seuraksemme.

Pidimme yhteiset harjoitukset ja saimme kasaan kaksi hyvää yhteisnumeroa. Orkesterien soittamissa ohjelmistoissa oli mukavalla tavalla samaa ja erilaista. Aussit olivat ehkä parempia yhteissoitossa ja kuulokuvaa paransi myös lyömäsoitinsektio, kun meillä on vain Mini-ABBBAssa Virtasen Olli settiä soittamassa. Omiemme vahvuudet ovat hyvässä yksilöosaamisessa. Nähin eroihin on syynsä. Australialaiset tuntevat toisensa koulusta jo valmiiksi ja ovat tottuneet olemaan toistensa kanssa enemmänkin kuin vain harjoituksissa. Harjoutukset ovat kouluajalla ja kaikki ovat niissä läsnä. Me saamme yksityistunteja, mutta joudumme välimatkojen kautta yhteen aluksi tuntemattomien soittokavereiden kanssa. Hienosti kyllä olemme kasvaneet yhteen tämänkin lukuvuoden aikana.

Itse konsertissa soitti ensi Mini-ABBBA, sitten isommat ja kolmantena australialaiset. Sitten soitimme yhteisnumerot You Raise Me Up ja Janne Ikosen Baila-kappaleet sadan soittajan voimin ja saimme Lönkanin katon korkealle! Yleisö tykkäsi kovasti ja jotkut tulivat sanomaan, että olisi pitänyt saada kymmenen uutisten kevennyksiinkin tällainen touhu. Olisihan sekin ollut kivaa, mutta tärkein tapahtui jo päivällä.

Kun harjoitukset alkoivat, istuivat suomalaiset ja australialaiset vuoronperään, auttoivat ja neuvoivat toisiaan ja puhuivat toistensa kanssa. He tutustuivat toisiinsa ja saivat kavereita ja huomasivat, että ihmiset toisella puolen maailmaa ovat ihan samanlaisia otuksia kuin mekin täällä. Siitä huolimatta, että heistä suurin osa näki lunta elämänsä ensimmäistä ja mahdollisesti myös viimeistä kertaa. Se oli heille valtava kokemus.

Uskon, että yhteisen harrastuksen jakaminen on suuri asia nuorelle. Hän saa kavereita, joiden kanssa voi pitää yhteyttä, vaikka facebookin kautta ja hän tietää että toiselta puolelta maailmaa löytyy samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa tutustumisen voi aloittaa yhteisen harrastuksen kautta. Itsekin sain uuden kaverin; orkesterinjohtaja Neil oli tosi hieno tyyppi, ammattitaitoinen, lapset huomioonottava ja kannustava johtaja. Neil esitteli konsertissa  meille australialaisen didgeridoo-soittimenkin.

ABBBAn keikkaputki jatkuu, ensi maanantaina soitamme Luoteis-Helsingin musiikkiopiston 40-vuotisjuhlaviikon konsertissa ja toukokuussa teemme myös ulkokeikan: Soitamme konsertin Kevätfanfaari-taahtumassa Ebeneser-talon pihalla maanantaina 17.5. klo 18.00. Tervetuloa kuuntelemaan, kuinka nuoret soittajamme esiintyvät!