Sibelius-Akatemia on toiminut yleensä musiikinopetuksen eri koulutusasteiden yhteisen seminaarin isäntänä kevätlukukauden alkamisen merkeissä. Tänä vuonna tilaisuudessa esiteltiin eri koulutusasteiden tulevaisuussuunnitelmia ja ammatillisen opetuksen haasteita lähitulevaisuudessa.

Selvä on, että koulutuksen päällekkäisyyttä on, eikä aivan kaikki siitä ole vain vain valinnan mahdollisuuksia vaan kovaa kilpailua opiskelijoista. Tilaisuudessa uskallettiinkin myöntää ammatillisten opintojen aloituspaikkojen ylitarjonta, etenkin työllistävästä näkökulmasta.

Tarvitaan yhteistä tahtoa, oppilaitosprofilointia sekä mielekkäitä tulevaisuuskuvia niille nuorille aikuisille, joista on tulossa musiikin opiskelijoita. Tulevan opiskelijan kannalta on pelottavaa ajatella tulevaisuutta, jossa ei ole tietoa työstä. On siis tärkeä tietää, että on valinnut riskin. Esimerkiksi toisen asteen ammatillisella koulutuksella on mahdotonta saada työtä ilman jatko-opintoja.

Tulevaisuuden kaikki työpaikat eivät toki näy ennusteissakaan ja moni oppii työllistämään itsensä. Ja toisaalta: Musiikin opiskelija on tottunut pitkäjänteiseen ja päämäärätietoiseen työhön, myös ryhmätyöhön, ja luovaan työhön.

Jos ei saa leipäänsä musiikista niin kuitenkin kelpaa monelle muulle alalle. Muilta aloilta ei soittamaan opetella enää parikymppisenä, mutta sen ikäisenä vielä pystyy omaksumaan monia vain istumalihaksia vaativia asioita.

Sibelius-Akatemiassa eletään suurten muutosten aikaa. Musiikkikorkeakoulu muuttaa musiikkitaloon, puuhataan uutta taideyliopistoa ja oppilaitoksen sisällä käydään opintolinjamuutosta. Siitä riittäisi useammallekin tehtävää.

Uuden taideyliopiston puuhauksessa lehdistössä onkin ollut hyviä kuvauksia sen hyvistä ja huonoista puolista. Sibelius-Akatemiaa (noin 1500 opiskelijaa) syytetään usein byrokraattisuudesta. Kuinka siihen suhtautuu pieni ja dynaaminen Kuvataideakatemia (noin 270 opiskelijaa) tai teatterikorkeakoulu (380)? Eikä mukaan saada enää Aalto-yliopistoon mennyttä Taideteollista korkeakoulua.

Musiikkiopiston näkökulmasta saattaa vaikuttavimmaksi muutokseksi kuitenkin muodostua se, että koulutusohjelmat karsitaan kahteen linjaan. Opiskelijat valitsevat pääaineensa tueksi erilaisia opintokokonaisuuksia. Näitä kokonaisuuksia voi valita sekaisin entisten koulutusohjemien sisäisinä olleista kokonaisuuksista.

Opiskelijoille uskon sen merkitsevän monipuolisempaa opiskelutarjontaa ja esimerkiksi musiikkikasvatuksen koulutusohjelman pedagogisen tietotaidon leviämisen myös muille opiskelijoille. Useimmiten musiikkikasvatuksen koulutusohjelmasta valmistuneet soittimellisia valmiuksiansa pitkälle kehittäneet nuoret työnhakijat ovat olleet kirkkaasti kiinnostavimpia työnhakijoita monialaisen ja ennakkoluulottoman musiikillisen osaamisensa vuoksi. Loistavat vuorovaikutustaidot täydentävät yleensä heidän profiiliaan. Lisänä yhtä hyvät instrumenttitaidot kuin muualta tulevilla.

Hieman yllättävä taho eli Kansallisooppera järjestää seminaarin otsakkeella Musiikin ammattilaiseksi! Uskon, että ainakin Ralf Gothoni ja Ilari Laakso takaavat sinkoilevia mielipiteitä ja provosoivaa keskustelua. Toivottavasti keskustelussa pystytään myös hahmottamaan kokonaisuuksia ja ymmärretään musiikin ammattilaisuuden eri ilmenemismuodot.

Musiikin ammattilaiseksi!

Kansallisoopperan 100-vuotisjuhlaseminaari musiikkikoulutuksesta
Kansallisoopperan Alminsalissa la 22.1. klo 13.30
 
Miten musiikin ammattilaiseksi kasvetaan tämän päivän ja tulevaisuuden Suomessa? Seminaarin alustajan Ralf Gothónin kanssa vastauksia etsivät oopperan taiteellinen johtaja Mikko Franck, Sibelius-Akatemian rehtori Gustav Djupsjöbacka ja Tampereen konservatorion rehtori Ilari Laakso. Puheenjohtajana toimii suomalaisen musiikkielämän tuntija Pekka Hako.

Tervetuloa kuuntelemaan ja osallistumaan keskusteluun! Kahvitarjoilu, vapaa pääsy.
 
Sisäänkäynti Töölönlahden puolelta