Meillä oli opistolla kiva pariviikkoinen, kun saimme joukoomme ahkeran ysiluokkalaisen. Daniel kävi tekemässä työelämään tutustumisjaksonsa opistollamme.

Tuntui luontevalta, että oman opiston opiskelija on meillä hommissa. Saatoimme teettää pikkutöitä, jotka ovat jääneet meiltä tekemättä ja jotka aina vaan jäävät odottamaan parempaa hetkeä. Oli kiva huomata, että opettajahuoneen kirjaston kirjat tuli luetteloitua ja saivat aakkosjärjestyksen. Sama tapahtui myös osalle nuoteista. Kopiointiapuakin saatiin. Mupeluokassa Annie-ope sai järjestelyapua ja soitinhylly on putsattu. Kohokohtana kahden viikon hommille oli sähkölamppujen vaihto ja yhteinen muffinihetki toimiston väen kanssa.

Uskon, että Danielin mieliin saattoivat enemmän kuitenkin jäädä huiluluokassa tapahtuneet asiat. Huiluope Helin apuopettajana vietetyt hetket antoivat varmaan hyvää näkökulmaa opettajan työhön. Siellä tehtiin asioita, joita mikään muu työpaikka ei saata tarjota ysiläiselle. Opettajan vastuun huomaaminen ja sen ottaminen ovatkin aika isoja asioita. Kuulemma oli mennyt hyvin, vaikka päähenkilöko totesikin, ettei opettajan homma taida olla häntä varten... 

Työpaikkoja on monenlaisia. Meillä ei katsota kellosta kymmenen minuutin kahvipausseja tai puolen tunnin ruokataukoja. Teemme työkokonaisuuksia, usein yksin vastuullisesti itse itseämme komentaen. Toivonkin, ettei homma tuntunut aivan liian yksinäiseltä ja puuduttavalta. Ne työt sitten, joita saa tehdä ryhmissä, ovat meille ilon aihe. Toivottavasti Danielille kaksiviikoinen oli miellyttävä kokemus ja opetti jotain työstä yleensä ja meidän työyhteisöstämme.

Kiitokset Danielille!