Juuri tänä syksynä olemme tekemässä opistollemme tasa-arvosuunnitelmaa. Suunnitelman tekeminen on rajoitettu koskemaan henkilökuntaa, ja sen tekeminen on sinänsä helppo työyhteisömme ja toimintaympäristömme huiomioiden. Tasa-arvosuunnitelman tekeminen laajenee tulevaisuudessa koskemaan myös oppilaita ja silloin se on jo huomattavasta haastavampi ja monisyisempi. Siksi työ on kirvoittanut jo nyt monia ajatuksia esille. 

En aio tässä kirjoituksessa ottaa kantaa tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Laki tulee ennemmin tai myöhemmin. Toivon, että sen aika olisi jo nyt. Haluan kuitenkin katsoa laajemmin arkiseen tasa-arvoon ja siitä keskustelemiseen, koska sillä on vaikutusta tulevaisuuden tasa-arvoperustalle. Mielestäni on tärkeämpää pyrkiä laajentamaan tasa-arvokeskustelu käsittämään muutakin kuin sukupuolten välisen tai seksuaalisen suuntautumisen näkökulmat. 

Julkisessa keskustelussa on jo tuotu esille historiallinen perspektiivi, näkemykset naisten noususta miehen rinnalle ja vertaukset seksuaalisten vähemmistöjen oikeuksien kasvusta kohti tasa-arvoa. On todettu biologiset faktat. Uskon kehitykseen, mutta samalla olen huolissani siitä, että kuvittelen asuvani yhdessä maailman tasa-arvoisimmista maista, vaikka se ei olekaan niin tasa-arvoinen kuin näyttää. 

Täydellinen tasa-arvo on utopia. Suomeen syntyminen ei yksiselitteisesti ole lottovoitto, sillä Suomessa syntyy jatkuvasti ihmisiä, joille luodaan illuusio siitä, että he ovat tasa-arvoisia valtaväestön kanssa. Syntyneet ovat erilaisia esimerkiksi kulttuurisen, etnisen, kielellisen, taloudellisen tai muun perimänsä taustan vuoksi. Erilaisuus ei ole sallittua Suomessa. Jollei sitä korjata, ei voida luoda tasa-arvoista yhteiskuntaa. Samanlaisuus ei ole tasa-arvoa, vaan erilaisuuden salliminen.

Presidentti Tarja Halonen peräsi pari viikkoa sitten Hesarin pääkirjoitussivulla sukupuolten väliseen tasa-arvokeskusteluun rakentavuutta. Yhteiskunnallinen keskustelu usuttaa ihmiset toistensa kimppuun. Siitä osoituksena on hokema, että miehen euro on naisen 80 senttiä. Ja sille vastahokema, että naisen 100 vuotta on miehen 80 vuotta. Miksi rintasyöpää pyritään ehkäisemään mammografioilla mutta miehen yleisintä, eturauhassyöpää ei? Kuka on syyllinen?

Kannattaa muistaa, että epätasa-arvoinen ajattelu on syntynyt jo ennenkuin päästään kabinetteihin. Syyllisiä eivät ole yksinomaan miehet, jotka saavat parempaa palkkaa. Myös naiset ylläpitävät epätasa-arvoa kasvattaessaan lapsiaan. Poikia ja tyttöjä, ja identiteetiltään kaikkia siltä väliltäkin. Valitettavasti kasvatusvastuu jää edelleen useammin naisen kannettavaksi kuin miehen. 

Olen huolissani etenkin poikien kasvattamisesta. En voi uskoa, että miehet oikeasti haluavat ensisijaisesti olle työelämän paineisssa ja jäädä osattomiksi perheen yhteisestä elämästä. Eronneet naiset kasvattavat pienet poikansa tuntemaan syyllisyyttä sukupuolestaan, mutta samalla kannustavat heitä suurempiin tehtäviin kuin vähäpätöisemmät sisarensa. Kotiäidit rohkaisevat poikiaan voittamaan raivoisasti jokaisen pelin, kun taas tytöille opetetaan hyvä häviäminen… Tytöt ovat hempeitä ja pukeutuvat vaaleanpunaisiin ja harrastavat ohjatusti. Kiltti tyttö ja urhea poika. Tehdään miesten töitä ja naisten töitä. Mies ei itke eikä puhu. 

Huomaan pienten lasten isänä, että minulla on kovasti tekemistä piiloasenteideni kanssa. Olen varma, että kilteille tytöille ja heidän kasvukehitykselleen suunnattu koulutusjärjestelmämme joutuu ottamaan huomioon myös poikien kasvukehityksen. Tasa-arvoisista pojista on hyötyä myös tytöille. 

Kasvattajan, oli hän mitä tahansa sukupuolta, tulisi jättää lapsen kaikenlainen syyllistäminen pois ja antaa lapselle mahdollisuus olla sitä mitä on, kaikkine vahvuuksineen ja etenkin heikkouksineen. Tämä tarkoittaisi toisen ihmisen hyväksyntää sellaisena kuin hän on, aitoa yksilöiden välistä, tasa-arvoista kohtaamista, joka päivä ja joka hetki.

Tasa-arvokasvatus alkaa jo aikuisen ja lapsen välisessä suhteessa. Kohtaanko lapseni niin tasa-arvoisesti kuin mahdollista? Kuuntelenko aidosti lastani? Kuinka kohtelen häntä? Saako hän tarvitsemansa huomion? Tilan olla oma itsensä?  

Missä asenteet syntyvät?
Meissä, rakastavissa ja välittävissä vanhemmissa.