torstai, 29. marraskuu 2018

Jatkuva oppiminen

Sivistystyönantajat järjesteli keskustelutilaisuuden aiheesta Jatkuva oppiminen ja vapaa sivistystyö sekä taiteen perusopetus. Jatkuva oppiminen tuntuu olevan uusi päivitys käsitteestä elinikäinen oppiminen.

Tilaisuudessa opetusneuvos Annika Bussman Opetus- ja kulttuuriministeriöstä käsitteli aihetta Vapaan sivistystyön rooli jatkuvassa oppimisessa ja hänen puheenvuoroaan kommentoi Seurakuntaopiston rehtori Helena Ahonen. Opetusneuvos Eija Kauppinen Opetushallituksesta taas kertoi Taiteen perusopetuksen roolista jatkuvassa oppimisessa ja hänen puheenvuoroaan kommentoi vastaavasti Musik- och kulturskolan Sandelsin rehtori Leif Nystén.

Parin tunnin katsauksen pohjalla oli elinikäisen oppimisen kehittämistarpeita selvittäneen työryhmän vastavamistunut raportti Työn murros ja elinikäinen oppiminen. Raportissa todetaan, että: "Jokaiselle työikäiselle on oltava olemassa omaan tilanteeseen ja tarpeisiin sopivaa koulutusta, sen on löydyttävä helposti ja koulutukseen pitää olla taloudelliset mahdollisuudet osallistua, korostaa opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä. Työryhmän laatimaan elinikäisen oppimisen keinovalikoimaan kuuluvat laajempi avoin opetus, yksilöllinen ohjaus ja valmennus sekä elinikäisen oppimisen mallit korkeakouluissa."

Huolestuttavaa on, että jo koulutettujen ihmisten lisäkoulutus on yleisempää kuin vähäisesti koulutettujen. Myös nuorisobarometrin tulokset ovat kiinnostavia. Nuorten osaamista ja koulutusta koskevia kokemuksia selvitettiin muun muassa kysymällä, mitä taitoja nuoret kokevat oppineensa koulussa ja sen ulkopuolella, mitä taitoja he itse arvostavat ja mistä he ajattelevat olevan hyötyä tulevaisuudessa. Lisäksi kysyttiin, kokevatko nuoret kuuluvansa kouluyhteisöön ja minkälaiset suhteet heillä on toisiin nuoriin ja opettajiin.

Keskustelussa nousi myös esiin Vapaan sivistystyön ja Taiteen perusopetuksen toisiaan täydentävä tehtävä. Nuorison eriarvoistumisen kehitystä on hillittävä ja siihen löytyviä keinoja pohdittava. Koulutuksenkin on kehityttävä vastaamaan tulevaisuuden ihmisten tarpeita. Oppimistaitoja tulee opetella jo lapsena. Mikäs siihen parempi keino kuin musiikin harrastaminen? 

Tutkija Marilyn Binkley (2012) on ryhmittänyt oppimistaitoja kymmeneen kohtaan:

1. Ajatella luovasti, työskennellä luovasti yhdessä ja innovoida
2. Kriittinen ajattelu, ongelmanratkaisu ja päätöksenteko
3. Oppimaan oppimisen ja metakognition taidot (arvioinnit, onnistumisen ilo, flow, keskittyminen ja pystyvyysusko)
4. Sujuvuus äidinkielessä ja taidot muissa kielissä
5. vuorovaikutus, työskentely ryhmissä, vastuullisuuden jakaminen ja projektien hallinta 
6. informaatiotaitdot
7. verkkolukutaidot
8. paikallinen ja globaali kansalaisuus
9. Joustavuus, itseohjautuvuus, rehellisyys, itseluottamus, empatia, päämäärätietoisuus, 
10.vastuullisuus itsestä ja muista 

Elinikäinen musiikkisuhde ("taidesuhde") on suora analogia jatkuvalle oppimiselle, eikö vain?
Mitä edellämainituista taidoista ei voisi kehittää musiikkiharrastuksessa?

 

torstai, 8. marraskuu 2018

Leikkivä talo - Ebeneser 110 vuotta

On raikkaan tuulahduksen aika. Se tulee viime vuosisadalta, kun rakennus, jossa toimimme, saavuttaa kunnioitettavan 110 vuoden iän. Talon synttäreitä juhlitaan torstaina 22.11. Tervetuloa mukaan!

Talon historia on ainutlaatuinen. Hanna Rothman perusti Pohjoismaiden ensimmäisen kansanlastentarhan vuonna 1888 ja aloitti yhdessä Elisabeth Alanderin kanssa lastentarhanopettajien koulutuksen Sörnäisten kansanlastentarhassa vuonna 1892. Arkkitehti Wivi Lönn suunnitteli vuonna 1908 valmistuneen Ebeneser-talon, jossa toimivat lastenseimi, lastentarha, koululaisten päiväkoti ja Lastentarhaseminaari Ebeneser. 

Ebeneser-säätiön tarkoituksena on varhaiskasvatuksen ja vanhemmuuden tukeminen sekä lastentarhatyön kulttuurihistoriallisen merkityksen vaaliminen. Säätiö tukee ja edistää varhaiskasvatuksen tutkimusta ja koulutusta sekä osallistuu yleiseen kasvatustoimintaan. Säätiö ylläpitää Lastentarhamuseota ja -arkistoa. 

Talossa on koko sen historian ajan ollut toimintaa lapsien hyväksi. Lastentarhanopettajien koulutus jatkui Ebeneser-talossa vuoteen 1993. Talossa on toiminut myös dysfasia-lasten koulu ja virolainen päiväkoti. Vuodesta 2009 toimintansa talossa aloitti Keski-Helsingin musiikkiopisto ja vuodesta 2018 alkaen Helsingin kaupungin ylläpitämä päiväkoti Ebeneser.

LEIKKIVÄ TALO – EBENESER 110 VUOTTA

Wivi Lönnin suunnittelema Ebeneser-talo Helsinginkadulla täyttää 110 vuotta. Tervetuloa seikkailemaan taloon omatoimiselle Wivin kierrokselle sekä nauttimaan talon toimijoiden monipuolisesta ohjelmasta!

10–18 Wivin kierros
Wivin kierrokselle pääset mukaan ottamalla pääovelta kartan, joka johdattaa sinut läpi talon kertoen sen arkkitehtuurista, historiasta ja nykypäivästä

9-11 Päiväkoti Ebeneser kutsuu alueen päiväkoteja
Päiväkoti Ebeneser kutsuu lähialueen päiväkodit avoimien ovien tunnelmissa vierailemaan luokseen. Ennakkoilmoittautuminen pk.ebeneser@hel.fi

9-11.30 Musiikkia ja leikkiä Keski-Helsingin musiikkiopistossa
Muskarin avoimet ovet houkuttelevat päiväkoti-ikäiset lapset leikkimään, loruilemaan ja laulamaan. Lisätiedot ja ilmoittautumisohjeet www.khmusiikki.fi

10–15 Lastentarhamuseoon vapaa pääsy
Lastentarhamuseossa pääset tutustumaan ja kokemaan suomalaisen lastentarhatoiminnan historiaa 130 vuoden ajalta. Museossa riittää nähtävää ja tehtävää niin lapsille kuin aikuisille. Mukana menossa myös Aikamatkalla -hanke. Täällä saa leikkiä!

11–14 Osaksi Ebeneserin historiaa
Kuvaa itsesi osaksi Ebeneser-talon historiaa green screen –menetelmän avulla Lastentarhamuseossa

15–18 Soiva portaikko
Avoimia luokkia, soitinkokeilupisteitä, impropajaryhmä! Keski-Helsingin musiikkiopiston käytävillä ja luokissa tapahtuu. Tervetuloa mukaan nauttimaan musiikista ja hyvästä meiningistä!

15.30–17.30 Proms! -konsertti
Musiikkiopiston kävelykonsertissa pienet soittajat pistävät parastaan. Erilaiset soittimet ja tunnelmat vaihtuvat pirteissä tunnelmissa.

18 Ebe kipinöi! –konsertti
Nuoret näyttävät ilonsa, innostuksensa ja osaamisensa sekä onnensa musiikin parissa. Päivän päätteeksi toivotamme yleisön istumaan, rauhoittumaan ja nauttimaan musiikista musiikkiopiston juhlasalissa.

 

keskiviikko, 24. lokakuu 2018

Sävellyspedagogiikkaa

Pohjoismaiset musiikkipäivät järjestetään Helsingissä ensi kuun alussa. Sen ohjelmaan kuuluu myös seminaari sävellyksen opettamisesta erityisesti nuorille. On hienoa kuulla tästä erilaisia näkemyksiä. Seminaari pidetää englanniksi ja sen pitopaikkana on myös opistomme Juhlasali.

Osallistuminen on maksutonta. Ilmoittautumiset osoitteeseen: nordicmusicdays2018@gmail.com

Seminar – Pedagogy and Equity in Teaching Composition for Young Students

THURSDAY 8.11.
Venue:
Central Helsinki Music Institute
address: Helsinginkatu 3-5, 00500 Helsinki
10.00-10.10 Opening: Minna Leinonen, Markku Klami
10.10-10.30 Heidi Partti (FI): Mapping a composing pedagogy in the Finnish music education
10.30-10.50 Lars Kynde (DK): kombinerer hørelære, komposition og et internationalt eksamenssystem (exact title TBA)
10.50-11.10 Katrine Gregersen Dal (DK): Fem spor project (exact title TBA)
11.10-11.30 Østen Ore (DK): Spor new music school (exact title TBA)
11.11.30-12.30 Lunch
12.30-13.00 Transfer to Finnish National Opera: address: Helsinginkatu 58, 00260 Helsinki
13.00-15.00 Kuule, minä sävellän!/Very Young Composers (FI): Riitta Tikkanen presents the project and after the short presentation there will be a workshop for the participants of the seminar.

FRIDAY 9.11.
Venue: Central Helsinki Music Institute
address: Helsinginkatu 3-5, 00500 Helsinki
10.00-10.20 Anu Ahola (FI): The Finnish composition pedagogy materials databank Opus 1 www.opus1.fi
10.20-11.00 Minna Leinonen and Markku Klami (FI): Ääneni äärelle (“Finding my voice”) project will demonstrate the Finnish pedagogy project with the Opus 1 material. Participants of the seminar will do a short workshop based on the Opus 1 material with Minna and Markku
11.00-11.20 Minna Leinonen and Markku Klami (FI): Finnish pedagogy projects in composition
11.20-11.40 Riikka Talvitie (FI): Equity in composing
11.40-12.10 Rebecka Ahvenniemi (NO): «New Voices». Forwarding Gender Democracy in Musical Composition
12.10-13.10 Lunch
13.10-13.40 Martin Jonsson Tibblin (SE): Pedagogy projects in Sweden (exact title TBA)
13.40-14.10 Arnt Håkon Aanesen (NO): Youngsters having fun with Sibelius, turning into performance by one of the world's best orchestras - a benefit of being a millennial
14.10-14.40 Elfa Lilja Gísladóttir and Ingibjörg Fríða Helgadóttir (IS): Upptakturinn – the Young Composers Award
14.40-15.00 Coffee break
15.00-16.30 Discussion and plans & possibilities for future networking moderator Markku Klami

 

torstai, 4. lokakuu 2018

Kokemuksen elämys

Sellolehtorimme Helli Seppä tempaisi ja järjesti 40-vuotistaiteilijajuhlan Temppeliaukion kirkossa viime perjantaina. Paikalla esiintymässä oli vuosien saatossa musiikista ammattinsa hankkineita tai hankkivia sekä nykyisiä oppilaita.

Tunnelma oli opettajansa näköinen; kannustava, lämminhenkinen ja yhteen hiileen puhaltava. Usean sadan hengen yleisö entisiä oppilaita, ystäviä ja perheenjäseniä oli saapunut nauttimaan illasta. 

Rehtorin näkökulmasta on hienoa todeta, kuinka suuri merkitys osaavalla opettajalla on sen jonkin elämää suuremman asian siirtämiseen seuraaville polville. Tässä tapauksessa sellonsoitto on väline, jonka avulla ollaan opittu ihmisiksi. Joistakin on kasvanut muusikoita ja säveltäjiä tai musiikinopettajia, mutta myös keksijöitä, yrittäjiä tai lääkäreitä. Ihan tavallisia, tasapainoisia ihmisiä, joilla on elämässään yksi erityinen sisältö – sellistien yhteisö. 

Perjantainen oli osoitus siitä, että hyvästä voi jakamalla saada moninkertaisen. 

Monet kiitokset Hellille, että jaksoi järjestää konserttinsa. Kiitos myös esiintyjille ja taustajoukoille, jotka auttoivat Helliä tässä ponnistelussa.   

Onnea, toivottaa Reksi.

torstai, 13. syyskuu 2018

Viestinnän välineistä

Kun olin opiskelija, tärkeimmät viestinnän välineet olivat lankapuhelin ja kirjoituskone. Graduni kirjoitin jo linnunpöttötietokoneen tekstinkäsittelyohjelmalla; kuvat kopiointia varten lisäsin käsin leikkaamalla ja liimaamalla.

Kaikki lukivat paperihesaria ja äkilliset muutokset tapaamisiin hoidettiin puhelinkopeista soittamalla. Televisiossa oli jo kolme kanavaa ja värit.

Soitonopettajani oli käynyt kerran (!) muutaman kuukauden vierailulla opissa arvostetulla professorilla Keski-Euroopassa ja sitä kautta saanut kaiken olemassa olevan kansainvälisen tiedon ja henkilökohtaisen opastuksen soittoonsa. Sen, mitä vinyylilevyiltä ei voinut hankkia. Loput hän opetteli itse ja jakoi oppilailleen. Nykyäänhän lähes kaiken näkee ja kuulee eri videokanavilta hakemalla.

Muttamutta, onko kaikki nyt sitten helppoa?

Nykyään viestejä on helppo lähettää, koska kaikenlaisia härpäkkeitä voikin kuljettaa mukana. Puhelimet ajattelevat puolestani, tableteilta voi lukea tai vaikka kuunnella maailmankirjallisuuden klassikoita haluamallaan kielellä. Työdokumentaatio löytyy kännykän kautta pilvipalvelusta tarkastelua ja kommentointia varten muutamassa sekunnissa. 

Huomaan painivani sen kanssa, etten tiedä mistä minun pitäisi tietää ja milloin. Saan tekstareita perinteisesti, mesestä, whatsupista ja erilaisia sekä ääni- että videopuheluita ainakin kahden ohelman kautta, välitän ja luen kuulumisia ainakin facebookista ja instasta sekä hetken tirskahduksia twitteristä. Kokoustan videolla nettiohjelman kautta matkojen päähän. Minun pitäisi hallita iCloudit, Dropboxit, G-Drivet, Moodlet ja Doodlet sekä muistaa millä alustalla mikäkin taho operoi. Kyllä tässä vanhan pää jo hajoaa.

Ei tässä vielä kaikki.

Perheellisen pitäisi pystyä seuraamaan myös lasten viestintää ja hallitsemaan sitä lapsiystävällisesti ja turvallisesti. Lisävälineitä ovat koulun Wilma, futiksen Jalkkis ja tanssiharrastuksen paperiviestintä. 

Sekä musiikkiopiston viestintä.

Yhden lapsen ope käyttää tekstareita ja reissuvihkoa, toisen ope sähköposteja ja fb-ryhmää, kolmannen open ryhmän tiedot ovat verkkosivulla. Musiikkiopiston yleiset viestit tulevat sähköpostiuutiskirjeenä muutaman kerran kaudessa ja laskut sähköpostiin. Hmmm....

Lisäksi Eepos-oppilasjärjestelmän oppilasportaali on avautunut, mutta edellyttää vielä hiomista ja henkilöstön omaksumista, koulutusta ja yhteisiä pohdintoja järkevistä tavoista viestiä. Jonakin päivänä kaikki opistoviestintä kohtaa perheen yhtä varmasti kuin Wilman kautta koulupuolella... 

Siihen päivään asti toivon musiikkiopistolaisten vanhemmilta aktiivisuutta ja luottamusta siihen, että tieto on saatavilla eri viestimien kautta ja se löytyy kyllä.

Kehitymme viestinnässämme ja olemme parasta tärkeimmässä:
– Musiikkitaitojen jakamisessa lapsianne varten.